Projekti ruusutarha etenee

Projekti ruusutarha etenee

Hei!

Eilen kaivuuhommat jatkuivat lämpimästä kelistä huolimatta. Neljä punaherukkapensasta marjatarhasta sai uuden kodin ihan muualta. Yksi punaherukka pääsi uudelle sijoituspaikalle lähelle Lillevillaa ja kolme karviaispensasta siirtyivät lähelle Huldaa. Yksi iso punaherukka sai jäädä entiseen marjatarhaan, eli tulevaan ruusutarhaan. Ainakin toistaiseksi.

Vielä jäljellä olisi kolme kriikunantaimea, joita täytynee siirtää.

Tilasin juuri kolme tonnia luonnonkiviä ja neljä tonnia tummaa kivituhkaa. Siinäpä kuntosalia muutamaksi viikoksi.

Tuolta rauniomuurin luota pitää vielä siirtää nuo perennat jonnekin muualle. Vaan minne, siinäpä kysymys.. Luumupuu saa jäädä entisille sijoilleen.

Myös vanha omenapuu saa jäädä.

Puutarhassa kasvaa ennestään hunajaruusu, jonka sorruin joskus ostamaan. Sen kehuttiin olevan nopeakasvuinen ja runsaskukkainen. Katinkontit. Meillä ei ole kumpaakaan. Annan ruusulle viimeisen mahdollisuuden ja istutan sen tänne ruusutarhan puolelle tuota raudoitusverkkoa vasten.

Haaveilen, että ruusutarhaan tulisi se betonirumpukaivo, josta jo aiemmassa postauksessani kerroin. Sen ajattelin sijoittaa lähelle tuota muuria. Lisäksi tulossa olisi alla olevan kaltainen paviljonki – ehkä.

Sitä en vielä tiedä, tuleeko tuosta paviljongista läpikulkuväylä vai oleskelupaikka. Ajattelin myös, että kolme tai neljä köynnöskaarta voisivat olla ”muurina” tuon villiviiniaidan edessä tähän tapaan. Huoltorako pitää tietty jättää ja kaaret olisivat metallia ja ei noita Pinterest-kuvan etuistutuksia.

Olen luonut Pinterestiin kansion Ruusutarha, johon olen poiminut inspiraatiota.

Seuraava vaihe on rakentaa polut ja kohopenkit ja ennen sitä tehdä nuo aiemmin mainitsemani siirrot. Kohopenkkien pohjalle kärrään kompostia ja päälle siistiä säkkimultaa. Polkujen pohjalle laitan pahvia ja päälle hyvä kerros kivituhkaa. Aiemmin käytin maanpeittokangasta, mutta ilmeisesti niissäkin on mikromuovia, joten jätän kankaat väliin tällä kertaa. Nurmikkoa en kaiva pois, vaan tukahdutan sen pahveilla. Uskon ja toivon, että ruusutarhasta tulee vielä vuosien päästä ihana. Sitten ei ole enää montaa nurkkaa, joita en viitsisi katsella tällä tontilla.

Heh, ja tänä kesänä ei pitänyt olla projekteja. Just joo.

Aurinkoista uutta viikkoa!

10 thoughts on “Projekti ruusutarha etenee

  1. Siellä on hyvä vauhti päällä. Minä ostin kangasta vaikka se muovia onkin mutta halusin ettei mikään tule hiekkapoluilla hiekan ja maan väliin myöhemminkään. Joskus olen miettinyt että mitähän hanskoista irtoaa kukkapenkkeihin kun joskus ovat ihan murusina kovan käytän jälkeen.

    1. Se tietty on. Totta, hanskat menevät ajan oloon. Tuntuu, että teki muten tahansa, aina menee jokin vähän väärin.

  2. No on sinulla projektia. Et sitten malttanut odottaa että marjat olisi kypsyneet ja sitten vasta pehkoille siirto. Minä paraskin puhuja me annoimme juurikin yhden mustaherukan täydessä marjassa joku aika sitten. Mekin siirrettiin yhtenä vuonna neljä mustaviinimarjapensasta ja hyvin onnistui.

  3. Onpas kivan kuulonen suunnitelma ❤️ ’Ritausma’ sopis varmaan tuonne hyvin, se on uskomattoman kaunis kukkiessaan. Jokohan sulla sitä onkin… En muista mitä sieltä sun etupihan ruusulasta löytyy. Mä oon laittanu vaan omajuurisia pensasruusuja, meillä ei köynnös- ja jaloruusut talvehdi. Taidat haaveilla enemmän sen kaltaisista, kuin ihan perinteisistä. 😉 Olipa ikäviä uutisia uudemmassa postauksessa, sinuna menisin uudestaan eri lääkärille, vaatisin saada hoitoa. Mutta on varmaan raskasta edes ajatella, kun voimat on vähissä. 🤕 Jaksamisia sinne! ❤️

    1. Kiitos, Teija. Ritausmaa minulla ei ole. Etupihalla on paljon Austineita, jotka ovat kyllä kestäviä. Annoin palautetta Eksotelle ja hoitaja soittikin. Ei voi julkisilla valita lääkäriään. Kyllä minusta pitäisi ilmoittaa ainakin, jos alustavasti luvattu lääkäri on vaihtunut. Olisin antanut aikani jollekulle toiselle. Aika paljon minulla menee rahaa näihin poliklinikkamaksuihin, kun viidellä eri polilla ramppaan.

  4. Tuosta on kyllä tulossa varmasti kaunis kun saat homman loppuun. Mitäpä sitä suotta sellaisia marjapensaita säästelemään, minkä satoa ei tule itse syötyä. Löytyy niille aina ottajat ja hyvät kodit. Tekstiä lukiessani melkein jo odotin, että tuo rauniokin pitää siirtää 😀 Onneksi ei sentään sitä. Toivottavasti hunajaruusu innostuisi siirron jälkeen kunnon kasvuun ja ennen kaikkea kukintaan. Eivät nuo kasvit aina viihdy siellä missä niiden pitäisi viihtyä. Minä istutin muutama vuosi sitten kivikkorinteeseen isorikkoa, jonka pitäisi viihtyä kuivassa, karussa ja paahteisessa paikassa ja ilmeisesti levitäkin aika vauhdilla. Eivät meillä kuki eivätkä leviä, hengissä sentään juuri ja juuri ovat. Tai no, mistäpä minä tiedän, jos tänä vuonna innostuvatkin yllättäen kukkimaan. Kun ei meillä kurjenmiekatkaan ole ennen kukkineet ja tänä vuonna useammassa on nuppuja. Jään innolla odottelemaan näkymiä uudesta ruusutarhastasi. Aurinkoista viikkoa!

    1. Heh, raunio pysyy sentään paikallaan. Hunajaruusu näyttää ottaneen itseensä siirrosta. No, käy, miten käy. Ei se ennenkään kukoistanut.

      Ei aina tiedä, mikä noille kasveille kelpaa, mutta joskus yllättävät. Kiitos, Minna. Hyvää viikkoa.

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: