Puutarha, jonka jouduimme jättämään – mutta joka elää edelleen

Puutarha, jonka jouduimme jättämään – mutta joka elää edelleen

Joskus elämässä tulee hetki, jolloin on päästettävä irti jostakin hyvin rakkaasta. Meille se oli puutarha.

Reilut kolme vuotta sitten myimme kotimme ja puutarhamme. Päätös ei ollut helppo, sillä puutarha ei ollut meille vain piha. Se oli vuosikymmenten aikana rakennettu maailma, jossa jokaisella polulla, kasvilla ja rakenteella oli oma tarinansa.

Tänään katselen vanhoja kuvia ja huomaan, että vaikka puutarha ei enää ole meidän, sen tarina elää edelleen.

💜 Mortti puutarhan sydämessä
💜 Mortti puutarhan sydämessä

Kaikki alkoi yhdestä unelmasta

Kun aloimme rakentaa puutarhaa, emme osanneet kuvitella, mihin se vuosien aikana kasvaisi.

Vähitellen syntyivät puutarhahuoneet, ruusukaaret, hyötypuutarha, kasvihuone, paviljonki ja lukemattomat perennapenkit. Jokainen uusi istutus johti seuraavaan ideaan.

Puutarhasta tuli paikka, jossa elettiin arkea, juhlittiin kesää ja nautittiin vuodenajan vaihteluista.


Puutarha, joka oli enemmän kuin kukkia

Moni muistaa puutarhan pionit, alppiruusut, syreenit ja koristelaukat.

Mutta minulle yhtä tärkeitä olivat vanhat puut.

Amerikanjalopähkinä levitti valtavat oksansa puutarhan ylle. Saarni loi varjoa reheville perennoille. Omenapuut kukkivat keväisin niin runsaasti, että koko puutarha tuntui muuttuvan valkoiseksi pilveksi.

Juuri puut antoivat puutarhalle sen luonteen.


Pihapuodista alkoi Kukkaiselämää

Moni ei tiedä, että nykyinen Kukkaiselämää-kauppa sai alkunsa puutarhassa.

Rakensimme puutarhamajan, josta syntyi Pihapuoti. Siellä myin puutarhaan ja sisustukseen liittyviä tuotteita keskellä kukkivaa puutarhaa.

Vuosien aikana harrastuksesta kasvoi yritys.

Ensin puoti muutti taloon. Myöhemmin syntyi verkkokauppa ja lopulta kivijalkamyymälä Lappeenrannan keskustaan.

Kaiken alku oli kuitenkin tässä puutarhassa.

👉 Tutustu nykyiseen verkkokauppaan:
https://kauppa.kukkaiselamaa.fi


Puutarhassa järjestettiin myös kursseja

Puutarha ei ollut vain meidän ilomme.

Siellä järjestettiin kursseja, vierailuja ja tapahtumia. Erityisen lämpimänä muistona mieleeni ovat jääneet kukkaseppelekurssit.

Kesäisen puutarhan keskellä valmistettiin seppeleitä, juotiin kahvia ja nautittiin kukkien tuoksusta.


Mortti ja Mikki olivat osa puutarhaa

Puutarha ei olisi ollut sama ilman koiria.

Ensin puutarhapoluilla kulki Mikki. Myöhemmin Mortti vartioi puutarhaa, seurasi puutarhatöitä ja tarkkaili kaikkea, mitä ympärillä tapahtui.

Monissa valokuvissa juuri Mortti tekee puutarhasta kodin.


Muistot eivät katoa

Se, että jouduimme luopumaan puutarhasta, tuntuu välillä surulliselta. Mutta samalla ymmärrän, että puutarhan tärkein tehtävä tuli jo täytetyksi.

Se toi iloa meille, vierailijoille, blogin lukijoille ja lehtien lukijoille. Se opetti, inspiroi ja antoi meille enemmän kuin osasin koskaan kuvitella.

Ja ennen kaikkea – se synnytti Kukkaiselämää-brändin.


Puutarha elää edelleen

Vaikka puutarha ei enää ole meidän, se elää edelleen kuvissa, muistoissa ja tarinoissa.

Ja aina kun näen Mortin vanhoissa puutarhakuvissa tai pionien kukinnan, palaan hetkeksi takaisin paikkaan, jossa kaikki alkoi.

💚 Kiitos, rakas puutarha.

Mikki

Tutustu myös

🌿 Kukkaiselämää-verkkokauppa:
https://kauppa.kukkaiselamaa.fi

🌿 Kukkaiselämää Facebookissa:
https://www.facebook.com/kukkaiselamaakauppa

🌿 Kukkaiselämää Pinterestissä:
https://www.pinterest.com/kukkaiselamaa


Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top