Olohuoneen tapetointi on nyt puolivälissä vanhassa talossamme. Tänään homma jatkuu, ja huomenna tapetointi on toivottavasti valmis. Vaalea kukkatapetti tuo olohuoneeseen juuri sellaista rauhallista tunnelmaa, jota toivoimme.
Melko hidasta puuhaa tämä on. Eikä työtä varsinaisesti nopeuta se, että pudotin avonaisen liisteriämpärin tikkailta lattialle. Onneksi ämpäri ei ollut täynnä…
Mortti on siitä hauska apulainen, että pyrkii miehen kainaloon aina tilaisuuden tullen. Se oikein vaanii sopivaa hetkeä. Työnjohtokin tarvitsee välillä hellyyttä.
Lintujen katselu houkuttelee remontin keskellä
Voi että ilahduin, kun huomasin lintujen löytäneen ruokinta-automaatit! Yksi iso automaatti on jo melkein tyhjennetty. Syömässä kävivät tiaiset, pähkinänakkeli, närhi ja pikkuvarpuset sankoin joukoin.
En olisi millään malttanut avustaa tapetoinnissa, kun pikkulintujen katselu ikkunasta houkutteli niin kovasti. Siinä olisi vierähtänyt helposti pidempikin tovi.
Kellojen siirtäminen taas ärsyttää. Pimeä tulee nyt entistä aikaisemmin, ja haluan maalta pois ennen säkkipimeää. Pelkään, että hämärässä jokin eläin jää auton alle. En haluaisi satuttaa ainuttakaan.
Ahdistun kamalasti, kun näen tienvarsilla kuolleita eläimiä. Melkein aina itkettää. Varsinkin keväisin alan miettiä, jäikö esimerkiksi ketulta poikasia odottamaan emoa. Mielikuvitus kehittelee kaikenlaisia surullisia kauhuskenaarioita. En vain voi itselleni mitään. Eläinten kohtalot menevät minulla syvälle tunteisiin.
Eilen illalla pelloilla oli paikoin sankka sumu. Melkein näin tonttujen ja maahisten hiippailevan sen seassa. Mies ei ymmärrä näitä minun juttujani ollenkaan… Kumma juttu.
Olohuoneen tapetointi etenee selän ehdoilla
Nämä kosteat ilmat tuntuvat selkärangassani jatkuvana jomotuksena. Kipulääkkeiden turvin ja hitain liikkein taas mennään.
Olen melko hidas tapetointiapulainen, kun en oikein kärsi kumarrella. Ehkä olohuoneen tapetointi eteneekin osittain siksi niin verkkaisesti? Mielessä olisi kaikenlaista tehtävää, mutta selkä määrää tahdin.
Onneksi valmista pintaa tulee vähitellen. Jokainen uusi tapettivuota auttaa hahmottamaan, miltä olohuone lopulta näyttää.
Viininpunaiset samettiverhot vanhan talon olohuoneeseen
Entä ne viininpunaiset samettiverhot, joista edellisessä postauksessa haaveilin? Niiden löytäminen osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi!
Tarjolla tuntui olevan joko kirkkaanpunaisia tai violettiin taittuvia luumunvärisiä verhoja. Juu, ei kiitos! Halusin olohuoneeseen viininpunaiset samettiverhot. Ompelemaan en tällä selällä ala, joten valmiit oli löydettävä.
Lopulta löysin Maskun verkkokaupasta ehkä tämän valtakunnan viimeiset sopivat verhot. Tilasin neljä, sillä olohuoneessa on kaksi ikkunaa. Varastossa oli jäljellä juuri neljä verhoa. Täpärälle meni!
Nyt vain toivon, että sävy on luonnossa oikea. Viininpunainen sametti olisi niin kaunis pari vaalealle kukkatapetille ja toisi olohuoneeseen lämmintä talvitunnelmaa.
Lisää linnunruokaa ja tapettia seinille
Tänään tapetointi siis jatkuu. Mukaan pitää pakata linnuille lisää murkinaa, kun tarjoilu tuntuu maistuvan. Ostoslistalla on myös toinen linnunpönttö.
Vähitellen vanha talo saa lisää meidän näköistämme tunnelmaa. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen jo näyttämään valmiiksi tapetoidun olohuoneen!
Jos kaipaat omaankin kotiisi pieniä tunnelmanluojia, kurkista Kukkaiselämää-kaupan valikoimaan. Verkkokaupassa on sisustustuotteita ja nostalgista joulutunnelmaa pimenevien iltojen iloksi.
Kivaa sunnuntaita!