Eilen vuorossa oli vanhan talon eteisen tapetointi. Voi, että tykkään muutoksesta! Vaalea, kuvioitu tapetti peittää hyvin vanhan pinkopahvin epätasaisuuksiakin. Kylläpä näkymät raikastuvat!
On ihanaa nähdä, miten talo muuttuu vähitellen meidän näköiseksemme. Yksi seinä kerrallaan.
Taustalla näkyvä keittiö onkin sitten tulevista työmaista pahin. Kunnolliset keittiökaapit puuttuvat, ja vaikka vihreä on lempivärini, on tuo keittiön vihreä liikaa jopa meikäläiselle! Kuvassa todellinen väri ei edes pääse ”oikeuksiinsa”.
Vaalea tapetti tuo eteiseen raikkautta
Vielä jäi toinen seinä tapetoimatta. Maalasin sen ensin vihreäksi, mutta heti maalattuani totesin, että vihreää tulee liikaa. Niinpä päädyimme tapetoimaan, jotta eteisen yleisilmeestä ei tule tunkkainen.
Tykkään vihreästä edelleen, mutta senkin rinnalle tarvitaan vähän vaaleutta ja hengähdystilaa.
Mies hioo ja maalaa vielä ovenpielet ja ovet. Lattia ehkä hiotaan, ja lattianrajaan lisätään pikkulistat. Hommaa siis riittää, mutta jo nyt muutos ilahduttaa joka kerta, kun astun sisään.
Tapetti löytyi edullisesti Rustasta. Aina ei onneksi tarvitse käyttää suuria summia, jotta saa aikaan mieluisan muutoksen. Tämä tapetti tuntuu juuri sopivalta meidän vanhaan taloomme.
Kukkapenkkien kivireunukset etenevät
Pihalla jatkui kukkapenkkien kivireunusten tekeminen. Vielä tarvitaan lisää kiviä. Otinpa taas urakan!
Monenlaista puuhaa selkäni kestää, mutta kivihommista ja ompelusta se ei tykkää. Kivien paino ja kantaminen ovat sille myrkkyä. Toisaalta niinkin kevyt homma kuin ompelu on etukumaran asennon takia pahinta, mitä voin tehdä. Puoli tuntia ompelukoneella, ja olen ihan rikki.
Siispä pitää vaihdella puuhia ja riehua monipuolisesti. Lepotaukojakin tarvitaan, vaikka mieli olisi jo seuraavan homman kimpussa.
Eilen haravoin pihan perää vaahteranlehdistä. Haravointi on inhokkihommani. Minulla on siitä suorastaan traumoja edellisestä pihastamme!
Siellä lehtiä ei tosiaankaan voinut vain jättää paikoilleen maan ravinnoksi. Puutarha oli täynnä kivituhkapolkuja ja istutusalueita. Kun amerikanjalopähkinä pudotti ensimmäisten pakkasten jälkeen valtavan lehtikuormansa, ei pihalla pystynyt kunnolla edes kävelemään. Se oli jotain sanoin kuvaamatonta!
Siihen päälle saarni, hedelmäpuut, pensaat ja pihaan rajautuva metsä. Totisesti haravoitiin.
Nyt on onneksi huomattavasti helpommat olosuhteet. Heh, tosin olen istuttanut tännekin amerikanjalopähkinän taimen. Se on puutarhan kruunu. Näköjään kauneus voittaa haravointimuistot!
Hortensiapenkin viereen tulee istuskelupaikka
Keväällä hortensiapenkin viereen tulee istuskelualue kivituhkapohjalle. Siistin myös kivireunusten vierustat kivituhkalla, jotta heinä ei kurkottele kivien väliin.
Nyt kaikki on vielä keskeneräistä ja näyttää vähän rähjäiseltä. Tilanne tulee muuttumaan! Minä näen mielessäni jo valmiin paikan, vaikka toistaiseksi muut saavat käyttää hieman mielikuvitusta.
Raahasin kotoa talolle toisenkin verililjan. Se on tarkoitus talvettaa täällä, mutta toistaiseksi se elelee vielä pihalla.
Kuvassa näkyvä multakasa puolestaan on siirretyn pionin istutuspaikka. Pioni kasvoi yksin keskellä pihaa, joten se oli pakko siirtää järkevämpään paikkaan. Toivottavasti se kotiutuu siihen hyvin.
Torstaina magneettikuvaukseen
Tällä viikolla ohjelmassa on torstaina magneettikuvaus. Sen jälkeen tätä rouvaa on kyllä tutkittu oikein huolella. Sisuskalut on kuvattu viimeisen päälle.
Olen ymmärtänyt, että lääkäri ottaa yhteyttä, jos tutkimuksessa löytyy jotakin jatkoselvittelyä vaativaa. Toivon siis rauhoittavia tuloksia. Vähän pelottaa, kuten on pelottanut koko kesän. Lähetteen teksti ei varsinaisesti rauhoittanut mieltä.
En kuitenkaan halua antaa pelolle kaikkea tilaa. Nukun yöni hyvin ja puuhailen asioita, joista saan iloa. Jos huonoja uutisia tulee, niitä ehtii käsitellä sitten. Tänään iloitsen raikastuneesta eteisestä ja vähitellen muotoutuvasta puutarhasta.
Toiminnan nainen toppahousuissa
Lopuksi pieni kevennys. Miekkonen otti salaa kuvan, kun meikä leikkasi ruohoa toppahousuissa.
Haalin aina hienoja puutarhahaalareita ja lopulta kuljen pihalla kuin kummitus. Haalarit ovat tietenkin kaapissa!
Vähän sama juttu tuppaa olemaan puutarhan istumapaikkojen kanssa. Rakennan niitä innolla, mutta en ehdi niissä istumaan. Olen toiminnan nainen!
Puutarhan ja vanhan talon tunnelmaa kulkee mukana myös Kukkaiselämää-kaupassani. Puodista löydät vaatteita, sisustusta ja pieniä kauniita yksityiskohtia arkeen. Tervetuloa kurkistamaan!
Oletko sinä malttanut istua puutarhasi istuskelupaikoilla, vai vievätkö puuhat aina mennessään?