Miekkonen hioi ja maalasi eilen talolla ovia. Hyvää jälkeä tuli! Kolme ovea neljästä sai uuden maalipinnan. Ovenpielet ovat vielä maalaamatta.
Matkassa oli vain yksi mutta.
Olimme aamulla sopineet, että ovenpielistä tulee vihreät ja ovista roosat. Kuinkas kävikään? Miekkonen ei kuuntele tai ole läsnä keskusteluissamme. Katsoi minua silmiin, kun sovimme ovien väreistä. Lähetin hänelle vielä inspiraatiokuvankin.
Sitten hän lähetti minulle iltapäivällä kuvan juuri maalaamistaan ovista. Valkoisista ovista!
Miten ihmiselle voi käydä näin? 😂
Valkoiset ovet ovat kyllä nätit, mutta minun päässäni oli aivan toisenlainen visio. Romanttinen, vanhan talon tunnelmaan sopiva roosa ja salvianvihreä väriyhdistelmä.
Käykö muille näin miekkosten kanssa? Minulle käy tosi usein!
Tekoälyllä tehty inspiraatiokuva roosasta ovesta ja vihreistä ovenpielistä.
Olen tietenkin kiitollinen siitä, että miekkonen tekee hyvää jälkeä. Mutta voi, miten onnellinen olisin ollut roosista ovista!
Nyt mietin, vedänkö vielä itse roosat maalit päälle. Onneksi ovenpielet ovat vielä maalaamatta, joten niistä voin tehdä vihreät. Lattiat hiotaan myöhemmin ja myös lattialistat aion maalata vihreiksi.
Kumpi on sinun mielestäsi parempi, valkoinen vai roosa ovi?
Magneettikuvaus ja piinaviikko
Eilen illalla kävin magneettikuvauksessa. Olipa touhu muuttunut! Tällä kertaa kuvattiin sisäelimiäni. Jouduin pidättämään hengitystä monta kertaa ja todella pitkään. Oli siinä ja siinä, pystyinkö olemaan hengittämättä niin kauan.
Nyt on sitten edessä piinaviikko tuloksia odotellessa. Toivon tietenkin, ettei tutkimuksessa löydy mitään huolestuttavaa.
Muutoin elämäni on tällä hetkellä todella onnellista. Vanha talo, puutarha ja kaikki tulevaisuuden suunnitelmat tuottavat valtavasti iloa.
Mutta tämä terveyspuoli on todella ahdistavaa. Elän jatkuvissa yllätyksissä. Aina tuntuu odottavan uusi moukari nurkan takana.
Nyt kun reuma on vihdoin aika hyvin hallinnassa, syynätään sisuskaluja. Hyvä tietenkin, että tutkitaan huolella, mutta arvostaisin kyllä tervettä elämää todella paljon.
Vaan minkäs teen. Näillä elämän pelikorteilla mennään.
Uusia seuraajia ja uudenlaisia puutarhaunelmia
Eilen sain Instagramissa valtavasti uusia seuraajia! Ilmeisesti vanhan talon remontti, puutarha ja nostalginen joulu kiinnostavat muitakin kuin minua.
Minulla on myös paljon seuraajia, jotka ovat kulkeneet mukana jo vuosikausia. On mukavaa, että niin vanhat kuin uudetkin lukijat seuraavat tätä elämänvaihettani.
Tervetuloa mukaan kaikki uudet seuraajat! ❤️
Ajattelin näyttää teille muutaman kuvan entisestä puutarhastani. Monet pitkäaikaiset lukijani muistavat sen varmasti.
Rakastin entistä puutarhaani. Siellä oli valtavasti erilaisia perennoja, reheviä istutuksia ja kukintaa keväästä syksyyn. Puutarhan rakentaminen oli minulle suuri intohimo. Kasveja tuli hankittua, siirreltyä, jaettua ja yhdisteltyä vuodesta toiseen.
Mutta nyt olen päättänyt tehdä jotain toisin.
En ole luopunut puutarhaunelmista. Päinvastoin! Haaveilen edelleen romanttisesta, runsaasta ja hieman villistäkin puutarhasta. Sellaisesta, jossa kasvit saavat kasvaa luontevasti lomittain ja jossa on vanhan ajan tunnelmaa.
Tällä kertaa haluan kuitenkin puutarhan, jonka hoitamisesta myös selviän.
Uudessa puutarhassa pääosassa ovat pensaat
Uuden puutarhani pääosaan tulevat kukkivat pensaat. Olen jo istuttanut parikymmentä hortensiaa, ja keväällä ovat vuorossa alppiruusut ja atsaleat. Ehkä muutama kaunis pensasruusukin löytää paikkansa.
Ja tällaisesta puutarhasta minä nyt haaveilen! Pyysin tekoälyä luomaan visiokuvan valokuvieni ja puutarhasuunnitelmieni pohjalta. Siinä on jo paljon sitä tunnelmaa, jota tavoittelen: kukkivia pensaita, romanttista runsautta, luonnonkivireunuksia ja tietenkin Mortti nauttimassa puutarhaelämästä. Saa nähdä, miten lähelle tätä unelmaa vuosien mittaan päästään! Kuvassa piharakennukset ovat näemmä hieman muuttaneet paikkaansa. No, tämän kuvan tarkoitus on antaa minulle inspiraatiota ja suuntaviivoja ensi keväänä. Pensaita ryhmissä.
Pioneista en tietenkään luovu! Ne saavat olla poikkeus perennojen suhteen, sillä pionien kukinta on minusta aivan vastustamatonta.
En myöskään halua mitään siistejä hakekenttiä pensaiden ympärille. Toivon maanpeitekasveja, jotka leviävät vähitellen ja muodostavat kauniin, elävän kasvillisuuden. Pidän siitä, että puutarha näyttää puutarhalta eikä puisto-osaston istutukselta.
Pihallamme kasvaa jo valmiiksi pihaesikoita, harjaneilikoita ja rentoakankaalia nurmikon seassa. Minusta sellainen on ihanaa! Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle järjestyksessä.
Haluan myös jättää aikaa nauttimiselle. Istua puutarhassa kahvikupposen kanssa, katsella kukkivia pensaita, kuunnella lintuja ja seurata Mortin touhuja. En halua viettää jokaista kesäpäivää rikkaruohojen kanssa taistellen.
Ehkä ikä ja terveys ovat opettaneet, ettei kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla kuin ennen. Puutarhan pitää tuottaa iloa, ei olla loputon työleiri.
Ja voi, miten odotankaan ensi kevättä! Silloin alkaa ensimmäinen kokonainen kasvukausi uudessa puutarhassamme. Saa nähdä, millaiseksi tämä unelma vuosien mittaan kasvaa.
Alla kuva nykyhetkestä.
Vanhan ajan tunnelmaa myös Kukkaiselämää-kaupassa
Huomaan muuten, että vanhan talon myötä olen tullut entistä nostalgisemmaksi. Rakastan vanhoja esineitä, kauniita yksityiskohtia ja kaikkea sellaista, jossa on ripaus menneiden aikojen tunnelmaa.
Sama näkyy myös Kukkaiselämää-kaupassani. Olen viime aikoina etsinyt sinne erityisesti vanhan ajan joulutunnelmaa henkiviä tuotteita. Niistä syntyi aivan uusi Nostalginen joulu -osasto. Alla tekoälyllä tehty joulukuva Mortista ja minusta.
Sieltä löytyy muun muassa ihastuttavia vanhanaikaisia joulukalentereita, joulukoristeita ja tunnelmallisia joulupalapelejä.
Taidan olla siinä määrin nostalginen, että vanha talo, romanttinen puutarha ja pieni puotini alkavat kaikki muistuttaa toisiaan!
Millainen puutarha sinulla on? Rakastatko runsaita perennapenkkejä vai suositko helppohoitoisempia pensasistutuksia?
Ja ne ovet! Vieläkö maalaisin ne roosiksi? 😂