On tää yhtä prkl:ttä!

On tää yhtä prkl:ttä!

Hei! Tämä ei ole positiivinen postaus. Lähinnä avautuminen, kun ”kokovartoloketutus” on päällä. Jollet tykkää lukea avautumisia, tätä ei kannata lukea. Viikolla jo kerroin terveytilanteestani tuolla Facen puolella. Sain yllättäen keskiviikkona soiton reumapolilta. Sanottiin, että olen kahden viikon sairaslomalla seuraavasta päivästä alkaen. Piti myös aloittaa uusi lääke Arava, solunsalpaaja. Tuota lääkettä pitäisi ottaa biologisen lääkkeeni rinnalla, jotta tulehdukseni saataisiin kuriin.

Jos joku ei tiedä, niin minulla on selkärankareuma ja oikea jalkani on ollut tulehtunut elokuulta asti. Nyt on myös oikea käsi hieman tulehtunut. Reuman lisäksi minulla on keskivaikea mahakatarri ja sen tuomia solumuutoksia mahalaukussa. Mahan vuoksi lisälääkitys pelottaa. No, otin kuitenkin eilen aamulla ensimmäisen Arava-tabletin. Päivällä ei tuntunut missään ja ajattelin, että hyvinhän tämä menee. Vaan väärin luulin. Yöllä kolmelta heräsin siihen, että sydän hakkasi hullun lailla rinnassa ja kurkkua ahdisti. Tuli myös ihan hiki. Nousin ylös ja kävin juomassa. Matkalla keittiöön vilkaisin peiliin. Pupillini olivat kuin lautaset. Voin sanoa, että tuo sydäntykytys oli pelottava tunne. Hyvältä ei myöskään tuntunut hengenahdistus. Tänä aamuna en yksinkertaisesti uskaltanut ottaa toista kertaa tuota lääkettä. Vieläkin hengitys tuntuu raskaalta. Vähän kuin läähättäisin. Mitä tässä voi taas tehdä?

Oikeesti mie alan ns. romahtaa. Kaipa täytyy huomenna ottaa yhteyttä tuonne reumapolille ja sanoa, ettei tämä oikein toimi. Lääkkeen ohjeista luin, että jos tulee em. kaltaisia oireita, pitää lääkkeenotto lopettaa ja ottaa yhteys lääkäriin. Siis pidempää lääkkeen toimimista en nyt tiedä, mutta toista tuollaista myrkkytablettia en suuhuni laita. Niin kun jo luulin, että nyt tästä lääkkeestä saattaisi löytyä apua. Mulla on aikanaan ollut kultaa, josta tuli ihottumaa. Oxiklorin ei auttanut ollenkaan. Salazopyrin isompina annoksina teki huonon olon. Enbrel, biologinen lääke, ei oikein estänyt tulehduksia ja pistettävä sytostaatti, jonka nimeä en muista, teki huonon olon. Lääkkeestä tuli ns. krapulapäivä. Mitäs tässä sitten voi vielä tehdä? Kortisonia olen saanut paikallishoitona tänä syksynä tusinan piikin verran. Niin ja omatkin keinot ovat jo käytössä. Vähägluteeninen, lihaton ja lähes sokeriton ruokavalio. Lasti jalkojen päältä on keventynyt jo yli kymmenen kiloa, joten kaikkeni olen tehnyt.       No, tämä tauti ei tapa, mutta kyllä tämä elämästä aika mälsää tekee.    

67 thoughts on “On tää yhtä prkl:ttä!

  1. No huh, ei voi muuta sanoa! Siskolla on kanssa tuollainen hankalasti hoidettava reuma, melkein kaikki biologiset lääkkeet kokeiltu, kortisoni ja trexan menee koko ajan, auttamatta kuitenkaan. Paras olla ottamatta tuota lääkettä ja olla reumapolille yhteydessä heti huomenna. Aika pelottavat oireet!…reumapolille hiippailen keskiviikkona, vähän jänskättää…

    Enkeleitä elämääsi haluan toivottaa, apu kyllä saisi jo löytyä!

  2. No huh, sanon minäkin! Toivottavasti löytävät paremman lääkkeen tilalle.
    Sylin täydeltä voimia sinulle!<3

  3. No huh, kyllä sua koetellaan! Tuo lääke ei selvästi sovi, vai olisiko liian iso annos? Kyllä ne löytää toisen tilalle, uskotaan siihen. <3 Voimia sinne kovasti. <3 Täällä painitaan myös isojen asioiden kanssa..tosin erilaisista asioista on kysymys, mutta vaikka onkin positiivinen asenne ja luonne, niin välillä sitä positiivisuutta pitää kyllä oikein kaivamalla kaivaa kaiken keskellä.. Mukavaa 1.adventtia, kaikesta huolimatta, sinne. <3

  4. Kuulostaa lievästi sanottuna kurjalta 🙁 Voimia sinne ja kyllä asiat kääntyy vielä parhain päin ♥

  5. Saa sitä ketuttaa ja prkl päästellä kun siltä tuntuu. Rankka vaihe menossa Sinulla kipujesi kanssa. Toivon eteesi kivuttomia päiviä!

  6. Onpa sinulla nyt rankka vaihe menossa, harmi. Syystä olet vihainen, anna tulla vaan ketutusta ja p…lettä, kyllä me luetaan tarinaasi ja varmasti ollaan kaikki hengessä mukana.

  7. Kylläpäs sinua koetellaan!
    Toivottavasti löytyy nopsaa toinen parempi lääke.
    Haleja ja hyvää ensimmäistä adventtia sinne!❤️

  8. Toivotan myös voimia ja jaksamista sinulle, kurjalle tuntuu puolestasi 🙁 Toivottavasti löytyisi joku lääke, joka sopisi sinulle ja veisi tulehdukset pois. Tsemppiä paljon <3

  9. Eipä ihme, jos ärräpäät lentelevät. Aikamoista selviytymistä tuo sinun sairautesi kanssa eläminen on. Toivottavasti löytyy jokin pätevä lääke, jonka sivuvaikutukset olisivat siedettävissä – tai mieluummin niitä ei olisi ollenkaan. Tsemppiä!

  10. Ai, sinäkin reumapolille? Onko sulla, vai epäilläänkö reumaa? Tsemppiä!

  11. Kiitos, Sirpa! Nuo tuntemukset olivat kyllä pelottavia. Ei ole muista lääkkeistä tuollaisia tullut.

  12. Kiitos, Outi. Joo, positiivisuus on koetuksella. Tänne blogiinkin tulee turhan paljon maristua, mutta en jaksa teeskennellä iloista ja päivänpaistetta, jos sellaiselta ei tosiaankaan tunnu. Tää on elämää. Aina joku lukija näistä mun murinoista kaikkoaa, mutta ei voi mitään. Elämä on muutakin kuin iloa ja valoa. Voimia ja tsemppiä sinulle myös! Hyvää adventtia.

  13. Kiitos, kaima. Nyt ollaan taas aallon pohjalla. On täältä ennenkin noustu. Lukemattomia kertoja. Huoks.

  14. Kiitos! Tällä erää ei jatkuvasti pakota (sitäkin on koettu), mutta tällä jalalla ei lähdetä minnekään. Niin kauan on hyvin, kun istun tai makaan. Kun taas nilkasta ylös olen suht terve, alkaa kuuppaa kuumottaa jatkuva makoilu.

  15. Kiitos, Ansu. Vähän nolottaa purkautua täällä, mutta en voi oikein ilostakaan tirskahdella, kun fiilis on jotain ihan muuta. Tällaista tämä on.

  16. Kiitos, Sari. Saisi kyllä jokin apu löytyä. Elämä valuu ohi, kun kuukaudesta toiseen vain pitää istuksia. Tämä alkaa syödä naista.

  17. Ikävää, toivottavasti jokin hyvä ja sulle sopiva lääke löyty…
    Haleja ja voimia täältä! <3

  18. Kiitos! Mulla alkaa usko mennä tuohon paranemiseen.. Elokuusta sitä on jo odoteltu ja kohta alkaa joulukuu.

  19. Kiitos, Between! Taidan olla heikko lenkki kaikin puolin, kun joko lääke ei auta tai sitten en kestä sitä.

  20. Voi kamala 🙁 voimia ja jaksamista sinne! Aina kannattaa vähän tuulettaa kun siltä tuntuu, puhuminen keventää oloa ehkä edes hieman.
    Olen kuullut paljon hyvää inkivääristä luonnollisena apukeinona, mutta se saattaa kyllä arsyttää vatsaa… Äitilläni oli pitkään polvet kipeät ja kävely vähän hankalaa (ei tosin ole reumapotilas) mutta inkivääriteetä joka päivä juotuaan ja raakaraastetta syötyään ei polvet ole enää vaivanneet. En ole siis mitenkään suosittelemassa, mutta kunhan heitin ajatuksen ilmaan. Toivottavasti löydät sopivat mutta samalla hellävaraiset lääkkeet jotka auttaisivat ♥

  21. Toivottavasti löytyisi mitä pikimmin oikeanlainen lääkitys sinulle tuohon tulehdukseen.
    Tsemppiä sinulle. Kyllä apu vielä löytyy.

  22. Kiitos, Sari! Hienoa, että sinun äitisi pääsi jo kotiin!

  23. Kiitos, Linda. Juu, tuulettelen. Olen jonkin verran inkivääriä nauttinut teen mukana. Isommissa määrin en voi mahani vuoksi. Totisesti toivon, että nämä tulehdukset saataisiin pois.

  24. Onpa varmasti inhottava tunne herätä tuollaiseen oloon. En yhtään ihmettele, että hätäännyit. Kuulostaa aika hurjalta nuo oireet, hyvä, että otat huomenna yhteyttä reumapoliin.
    Voimia tähän päivään <3

  25. Voi miten ikävää. Siskollani on myös selkärankareuma, onneksi vielä hyvä vointi. Jaksamisia!

  26. Tsemppiä!!!! Toivottavasti jostain löytyisi lääke, joka tehoaisi, eikä aiheuttaisi suunnattomia sivuoireita. Sydämentykytys ja hengistysvaikeudet kuulostavat vaarallisilta.

  27. Voi että, toivottavsti tosiaan löytyy lääke joiden sivuvaikutusten kanssa voi elää.
    Minusta on ihan hyvä kirjoittaa rehellisesti tänne blogistaniaan, sillä kuka oikeasti jaksaa aina seurata täydellisesti aseteltuja juttuja yms muuta hienoa, kun meillä kaikilla on kuitenkin ne huonot hetkemme. Tarkoitan että parhaat blogit on niitä elämänmakuisia…

  28. Voi harmi Toivottavasti löytyy sopiva lääke sinulle. Voimia sinulle 🙂

  29. Selkeästi sait sivuvaikutuksia. onneksi olet menossa reumapolille, voimaa sinulle!!! Onko se pistettävä Metoject luultavammin kokonaan pois suljettu?? Sait siitä huonoaoloa, oliko sulla foolihappotbl myös lisäksi?

  30. Jaksamista, mitäpä sitä muutakaan voi toivoa. Niin ja toivottavasti löytyy täsmälääkitys.

  31. Joo, Metoject se oli. Oli foolihappoa. Silloin, kun käytin sitä, olin vuorotteluvapaalla. Tuli paha olo aina seuraavana päivänä. Meni yksi päivä viikosta enemmän tai vähemmän makoiluun. Tämä Arava, mitä eilen otin, maistuu vieläkin suussa ja tulee vilunväreitä. Mahassakin vähän tuntuu.

  32. Jep. Toivotaan. Kaipa tämä lepokin auttaa, kun ei tartte kipulääkkeitten voimin kinkata minnekään. Kaksi ekaa saikkupäivää vain makasin peiton alla.

  33. Nuo lääkkeiden tuomat sivuvaikutukset ovat arvaamattomia ja miksi jollekin ne sopii ja taas toiselle ei ollenkaan.
    Toivottavasti pian löytyy sopiva lääke sinun tapaukseesi ja jaksat taas olla iloinen ja pirteä om itsesi.
    Tsemppiä sinulle!

  34. Oi ei, kuulostaa aivan järkyttävältä. Äidilläni todettin reuma joitakin vuosia sitten ja sitä kipua ja tuskaa olen vierestä seurannut ja haluaisin auttaa mutta ainoa apu on kuunnella ja tukea, toinen apu mitä annan on että piikitän lääkkeet äidilleni joka vihaa ja pelkää neuloja ja minullehan se työn puolesta on arkipäivää. Äidin riesana on märkivät jalkapohjat sekä jatkuvasti uusiva ruusu. Ne läkkeet jotka vievät kivut pois nostavat maksa-arvot taivaisiin joten sitä lääkettä ei voi ottaa ja äidin elämä onkin joka päiväistä kipua ja tuskaa 🙁
    Tsemppiä Satu, saat avautua omassa blogissasi, jaksan kyllä "kuunnella". Halauksia sinulle.

  35. Sorry to hear about your illness! I hope that you will feel better!
    Greetings

  36. Kuullostaa kyllä tosi kamalalta, komppaan sua ja sanon kans prkle:-( Tsemppiä ja toivottovasti löytyy apua ja helpotusta

  37. MInulla oli tuo pistos nivelpsoriin mutta sain allergisen reaktion. Mutta kerkisin kuitenkin kokeilemaan ja se pahaolo lähti pois parinpäivän päästä, otin sen foolihapon 6 tunnin jälkeen. No tuo teki haittaa muutakin minulle joten nyt katsotaan mikä seuraavaksi. Voimaa sinulle!

  38. Voi kun kurjaa. Meillä monella on omat elämän riesamme, mutta tuo sinun sairaus tuntuu kyllä todella voimia koettelevalta. Kunpa sopiva lääke löytyisi. Kaikkea hyvää ja parempaa sinulle toivon.

  39. Kerro vaan, vaikka elämä ei ole kuin silkkiä vaan. Ei kai kellään ole aina positiivinen fiilis. Ei varsinkaan noiden sairauksien kanssa.
    Toivottavasti löytyy apua! ♥ Tsemppiä!

  40. No alkaa kyllä olla liikaa lastia yhdelle ihmiselle :(. Voihan kurjuus!
    En osaa edes kirjoittaa mitään järkevää. Mutta kaikki liikenevät henkiset voimavarani täältä sulle lähetän kumminkin.

  41. Elämä on tosiaan välillä yhtä prkleen taistelua taistelun perään. Hyvä, että osaat avautua. Se varmaan vähän keventää taakkaa. Sydämen tykytykset on kamalia. Toivotaan ny että jostain löytyis sulle sopiva lääkitys. Ootko muuten selvitelly, olisko jossain toisessa sairaalassa erilaisia hoitovaihtoehtoja ? Olen vain huomannut, että ainakin syöpähoidoissa on vähän erilaisia hoitolinjoja eri yliopistollisissa sairaaloissa. En olisi uskonut, jos en omin silmin olisi nähnyt. Tsemppiä Satu sulle <3

  42. Voimia! Toivottavasti kunnon lääkitys löytyy ja olosi paranee!

  43. Satu, tiedän niin miltä tuntuu tuo kaikki. Vietin neljä kuukautta täysin kuilun reunalla.

    Jos noin kovat sivuoireet solusalpaajasta, sen merkki on väärä tai annostus! Kaikkea ei kannata uskoa, sillä minullekin oltiin jo aloittamassa kolmatta leikkausta, joka olisi invalidisoinut minut ainakin vuodeksi ja sitten taas uusi leikkaus. Joku sanoi minulle, että 'tämän jätän väliin' ja ninpä kävelin ulos leikkaussalivaatteissa. Kahden seuraavan viikon aikana otettiin labrat ja iso kuvaantaminen, siis kaikki tämä JÄLKEENPÄIN. Onkologi ilmoitti, että se ensimmäinen leikkaus riitti ja enää ei ole mitään hätää, vain seuranta kerran vuodessa. Minulle jäi tuosta asiasta todella iso epäluottamus julkiseen sairaanhoitoon, jossa nyt olin ensimmäistä kertaa. Yksi lääkäri muuten, ihan eri alan, varoitti minua, että…

    Satu, mulle tapahtui ihme, se voi tapahtua sullekin!<3

  44. Oi, kuulostaa kivuliaalta tuo äitisi ruusu ja jalat. Reuman kanssa on enemmän kipupäiviä kuin kivuttomia, se on valitettava fakta. Aina se kipu ei päälle näy, ja voipi olla, että moni epäileekin, onko tuo nyt oikeesti kipeä ollenkaan. Kipulääkkeillä niitä kipuja saa hetkellisesti pois, mutta kun vaikutus lakkaa, on kipu taas läsnä. Lääkkeet myös väsyttävät. Kiitos, Nanni! Oot ihana!

  45. Kiitos, Huopalintu. Kyllähän tämä nyt aika kovilla pitää. Kaipa niitä parempiakin päiviä vielä tulee.

  46. Heh, eikö ne sano, että kukin saa ansionsa mukaan tms… Oisko se sitten niin?

  47. Mulla on kyllä aivan ihana lääkäri ja yrittää parhaansa. Olen ilmeisen haastava tapaus. Siis tulehtuu erikoiset kohdat ja eivät parane sitten millään. Lääkkeillekin tunnun olevan aika herkkä. Kaipa se tästä vielä…

  48. Joo, tuo lääke ei käynyt minulle. Tuli tosiaan rytmihäiriöitä. Lopetin yhteen tablettiin ja lääkärille se oli ok. Kokeillaan uudelleen lääkettä, jota käytin neljä vuotta sitten. Silloin tuli huono olo. Nyt saan lääkkeen puolet miedompana. Toivottavasti auttaa.

    Joskus kannattaa pitää päänsä. Mulla on kyllä huippuihana lääkäri. Olen vain aika vaikea tapaus. Jänteet ja limapussit tulehtuvat erikoisista paikoista ja eivät tulehduttuaan millään rauhoitu. Taasen olen aika herkkä ja kaikki lääkkeet eivät niin vain käy.

    Hienoa, että toivut, Leena. Kyllä noitten säikähdysten jälkeen elämää taas katselee uusin silmin. Nimim. Kokemusta on…

  49. Ei kuulosta hyvälle, ei todellakaan. Itsekin sairastan, mutta toisentyyppisesti. Paljosta olen joutunut luopumaan ja aluksi otti koville. Sitten oli pakko keksiä tilalle uusia asioita ettei pääkoppa hajoa. Sinä joudut tehdä samoin. Periksi ei anneta. Tsemppiä Satu!

Vastaa käyttäjälle SeijaAnneliPeruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: