Muutosten vuosikymmenet vol. 5

Muutosten vuosikymmenet vol. 5

Hei!

Sarja muutoksista puutarhassamme ja vähän muustakin elämästä viime vuosikymmenellä jatkuu. Kuvasarjan aloittaa ihana apurini Mikki. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan, kuinka rakas Mikki oli. No, ehkä se, että minulla puhkesi uusi autoimmuunisairaus, kun Mikki kuoli joulukuussa 2018.

Kuvat on otettu huhtikuussa 2015.

Tuo vuosi oli meikäläisen mittapuulla reissuvuosi. Kovinkaan usein en nimittäin käy ulkomailla, mutta tuona vuonna peräti kolmesti. Ensin Virossa, sitten Roomassa ja lopuksi vielä Wienissä.

Takapiha sai huhtikuussa kaariportit.

Vielä oli aika paljon nurmikkoa.

Mikillä oli mahdoton kiire. Tuosta kuvasta muuten  tajuan, kuinka paljon nuo Länsipolun rodot ovat kasvaneet.

Kovin on vielä erinäköistä kuin nyt.

Mikki hoiti mallikkaasti monet blogiyhteistyöt. Mortilla on vielä opppimista. Mikki oli mestari.

Portit paikoillaan. Voit uskoa, että olin tuona keväänä töpinöissäni syksyllä tehtyjen muutosten jälkeen.

Jo toukokuussa lapio viuhui taas, kun en tykännyt pihan peräosan ilmeestä. Nurmikko sai kyytiä jälleen.

Kivituhkapolku pikkukasvarille ja tuon pääpolun varrelle saivat alkunsa.

Lillevillaa ei vielä ole. Se tuli myöhemmin tuonne peränurmikolle. Viime kesänä taasen palautin nurmikon tuohon omenapuun alle. Sekin nurmikko tuona kesänä nimittäin lähti, mikä oli huono veto.

Lipputangon yläpuolen polku sai alkunsa. Polku sai lähdöt viime kesänä. Ei toiminut. Yläpihan istutuksia polkujen varrella oli hankala kastella ja on pihan kuivinta aluetta.

Lillevillan paikalla oli tuollainen tuumauspaikka. Enpä nyt tiedä, oliko tuokaan kovin onnistunut, tosin kaikki näyttää näissä kuvissa vielä kovin karulta ja kiviseltä. Totuus oli myöhemmin toista.

Sitten oli operaatio Pusutunnelin vuoro. Olin saanut siihen inspiraatiota Rooman puutarhoista.

Alla tunneli paikallaan

Toukokuussa yläpihan polut olivat valmiina.

Kovin kiviseltä näyttää. Istutin polkujen reunoille maanpeitekasveja pehmentämään näkyä. En pidä  noin kivisestä näystä. On sellaisen räpellyksen näköistä. Ei hyvä.

Istutin divaanin taakse heisiangervoja, sillä nuo heinähäkit taustalla eivät olleet kovin hieno näkymä.

Heinäkuussa 2015 olikin todella kukkaisaa! Tykkäsin! Kova työ palkitsi.

Elokuussa saimme tuon mieheni äidin tekemän naispatsaan puutarhamme. Tykkään!

Vuosi 2015 oli mullistusten vuosi puutarhassamme, mutta on senkin jälkeen tapahtunut melkoisesti. Jatkoa seuraa!

Mukavaa viikonloppua!

20 thoughts on “Muutosten vuosikymmenet vol. 5

  1. Voi Mikki ❤️ hän oli oikea puutarhaikoni, kiitos näistä kuvista. Jäin kaipaamaan Mikkiä, sillä ihastuin häneen valtavasti, kun katselin blogiasi ensi kertoja. Kuvia kannattaa aina ottaa, niitä on kiva vertailla, sillä oikeasti ei muista millaista oli viisi – 10 vuotta sitten:) Puutarhasi on kovan työn ja ahkeruuden tulos, kaunis ja hyvin suunniteltu. Meikäläinen ei voi edes haaveilla mokomasta:)Onnea alkaneelle vuosikymmenelle ja puutarhalle sekä Mortille 💛

  2. Huikea muutos noinkin lyhyessä ajassa! Jo pelkästään suunnitelma oli rohkea, kun ottaa huomioon, kuinka erilainen lopputulos oli kuin alkuperäinen lähtötilanne. Tällaiset muutoskuvat ovat hyviä ja inspiroivia.:)
    Olen pahoillani koirasi kuolemasta. Ymmärrän hyvin sen aiheuttaman surun.<3

  3. Kuvista näkee hyvin muutokset. Paljon olette tehneet puutarhassanne! Kaikki tekemiset eivät mene heti nappiin, mutta onneksi suurinta osaa voi myöhemmin korjailla. Puutarhasi kasvit ovat todellakin kasvaneet paljon.

  4. Luin nyt putkeen useamman osan näitä muutoksia, hengästyttää! Todella kiinnostavaa nähdä, miten asiat ovat kehittyneet. Näissä kuvissa alkaa olla jo mahtavan upeaa! Mikki <3

  5. Mikki oli ihana. Bloggaamisen ansiosta kaikki puutarhamme vaiheet on kirjattu ja kuvattu. Kiitos, Irja. Onnellista vuosikymmentä!

  6. Aika hurjia muutoksia lyhyessä ajassa. Virheitä on tullut, mutta nehän saa korjattua ja tekemällä oppii. Kiitos. Mikin kuolema otti koville. Oli vielä kovin nuori, vain kuusi vuotta.

  7. Täytyy sanoa, että pidän puutarhastasi kovasti.olette kovasti uurastaneet sen parissa. Koiran menettäminen on raskasta. Meillä oli aikoinaan samojedi ja kyllä sitä pitkään kaivattiin sen menehtymisen jälkeen ja vielä näin vuosien jälkeenkin tulee rakas koira usein mieleen. Tsemppiä sinulle.

  8. Ihana kukkameri teidän pihalla. Ihastelin aina Mikin esiintymistä puutarhatuotteiden kanssa, hän oli kyllä ihana <3
    Mukavaa iltaa sinulle Satu!

  9. Upea Mikki. On ollut kyllä niin kamala järkytys teille, ettei ihme, että fysiikka petti. Mutta niin kurjaa. <3 Olet kyllä kovissa liemissä keitetty. <3

  10. Kyllä koira jättää pysyvän tassunjäljen sydämeen. Kiitos, Eija.

  11. Mikki oli tähti. Luotu kameran eteen. Kiitos, Outi. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

  12. Hienoa nähdä nämä muutosten vaiheet, sillä olen seurannut blogiasi vasta, kun kaikki muutokset olivat jo tehtynä. Näistä näkyy hyvin tehty työ ja miten siihen on päädytty. Surullista, että Mikki oli vasta 6 vuotta kuollessaan, Rita on nyt juuri sen 6 v.

  13. Ihan nousi kyynel silmään lukiessa ja kuvia katsellessa..Mikki oli niin suloinen ja varmasti maailman paras apuri<3 Kiva on ollut seurata teidän pihan muutosta, hurjasti olette tosiaan töitä tehneet! Mukavaa päivää sinne teille ja Mortille terveisiä Zeukselta:)<3

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: