Pohdintoja terveyspalveluista

Pohdintoja terveyspalveluista

Hei!

Meikä ei vain pääse tästä terveyspalveluasiasta yli ja on pakko jatkaa tällä teemalla. Kirjoitan monisairaan potilaan (noin 8 – 9 autoimmuunisairautta, en enää edes pysy laskuissa mukana..) näkökulmasta terveyspalveluista. Olen kyllä antanut terveyspalveluille monesti palautetta ihan suoraan niin hyvässä kuin pahassa, en pelkästään kirjoitellut blogiini.

Aloitetaan hyvällä. Paikallisella Sammonlahden terveysasemalla saan aina loistavaa hoitoa ja palvelua. Upeita hoitajia ja lääkäreitä. Kiitos heille.

Kehun myös Lappeenrannan Terveystalon työterveyspalveluja. Siellä minulla on aivan timantti lääkäri, fysioterapeutti ja psykologi. Iso kiitos heille!

EKSOTEn poliklinikoilla saan yleensä hyvää hoitoa, jos satun sinne pääsemään. Juuri tuo hoitoon pääseminen on ongelma.

Ihopolilta minut tosiaan (olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin) heitettiin pihalle vuoden alusta. Minulla on viisi pysyvää ihosairautta. Nytkin on outo patti sääressä, mutta minkäs teen. Siinä se on ollut jo viitisen viikkoa. Voin vain arvuutella, onko kyhmyruusua vai pyodermaa. Yksi yleislääkäri arveli olevan kyhmyruusun, mutta aiemmin samassa sääressä minulla oli pyoderma (haavainen ihotulehdus) ja se alkoi juuri samalla tavalla kuin tämä patti. Voin vain odotella ja arvailla, kuinka ämmän käy. Patti kasvaa ja meikä ihmettelee.

Voisin toki mennä rahalla Terveystaloon ihotautilääkärille, joka ei suostu minua hoitamaan ihopolilla verovaroin ja 41,80 euron poliklinikkamaksulla. Tuleekin mieleeni, onko näillä lääkäreillä jääviysongelma ulkoistaessaan potilaita poliklinikoilta. Em. aiheuttaa sen, että ihotautilääkärin palvelut on haettava yksityiseltä puolelta, jossa odottelee sama poliklinikan lääkäri. Hm.? No, lääkäri on mahtava ja taitava, ongelma lienee minun, eli potilaan. Mietinpähän vain.

Olen toistaiseksi reumapolin potilas. Varmaankin biologisen lääkitykseni ansiosta. Muutoin varmaan näin hankala potilas potkittaisiin sieltäkin ulos? Reumapolilla saan hyvää hoitoa, jos satun sinne pääsemään. Usein, kun on hätä, ei minua sinne oteta. Mielestäni kaikki kerrat, kun olen sinne hoitoon hakeutunut hädässäni, ovat liittyneet selkärankareumaani tavalla tai toisella.

Viimeisin ”keissini” on jo viitisen viikkoa kestänyt rintarankani tulehdus. Sen diagnoosin sain timantilta työterveyslääkäriltäni viime viikolla. Em. tulehduksen lisäksi rangassa on fasettilukko, joka aiheuttaa hermosärkyä ja karmaisevia kramppeja.

Reumapolilla vaivaani ei edes haluttu tutkia. Sain todella tylyjä vastauksia avunpyyntöihini (välillä ei edes vaivaudutta vastaamaan), vaikka vietin kivun vuoksi yön päivystyksessä ja päivystyksen lääkäri kehotti olemaan yhteydessä reumapoliin. Jep, jep.

Mikä minua ihmetyttää tässä poliklinikkatoiminnassa on se, että kun tarvitset apua sinua ei oteta sinne. Sen sijaan kerran tai kaksi vuodessa on ns. ”Hyvää päivää” -käyntejä. Kutsu käy ja mennä täytyy, vaikka verikokeet olisivat ok ja ei mitään vaivaa. Tunti jutustellaan niitä näitä. Tällaisilla ajanvarauksillako poliklinikat täyttyvät? Onhan se tietty vähemmän haastavaa lääkärille, kun ei tarvitse pohtia hankalia tapauksia ja vaan jutellaan kivoja kunnossa olevan potilaan kanssa. No, tämä on kärjistys, mutta on tässä vähän perää.

Olenkin ajatellut tehdä seuraavanlaisesti. En kerralla, kun minut kutsutaan ns. vuositarkastukseen ja jos veriarvot ovat kohdillaan (nehän näkee yleensä Omakannasta) ja minulla ei ole vaivoja, perun ”jutusteluaikani”. Annan aikani sitä oikeasti tarvitsevalle ja toivon vastaavasti saavani ”aikaoption” ajankohtaan, jolloin sitä apua tarvitsen. Jos kaikki toimisivat näin, saattaisi aikoja löytyä apua tarvitseville poliklinikkapotilaille. Tällä hetkellä systeemi on syvältä.

Kun näistä epäkohdista kirjoitan ja vaadin hoitoa, saan hankalan potilaan leiman. No, se on jo, joten eipä tässä ole mitään menetettävää.

Senkin olen havainnut, että esim. reumapotilaat ovat kovin eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Törmäsin esim. seikkaan, että biologisen lääkkeet aloituksessa toisaalla Suomessa kysytään, onko pneumokokkirokotus. Minulta ei ole koskaan kysytty, enkä ole itse tajunnut asiaa esiin tuoda. Toisaalla Suomessa ko. rokotus vieläpä tarjotaan potilaalle reumapolin toimesta ilmaiseksi, kun biologinen lääkitys aloitetaan. Täälläpä ei. Ei ainakaan meikäläiselle.

Tällainen jatkuva tuulimyllyjä (EKSOTEn poliklinikat) vastaan taistelu vie voimia, turhauttaa ja masentaa. Bonuksena saa sen hankalan ja valittavan potilaan leiman.

Liikoja en kirjoituksistani luule, mutta olisipa tosi kiva, jos joku paikallinen hyvinvointialueen tuore valtuutettu lukisi kirjoitukseni, ja asiaa pohdittaisiin tuolla päättävissä elimissä. Toivoisin, että EKSOTE:ssa oltaisiin ”persoja palautteelle” ja haluttaisiin kehittyä potilasystävällisempään suuntaan hankalista ajoista ja niukoista resursseista huolimatta. No, säästyisihän rahaa siinä, että turhat rutiinipolikäynnit jäisivät pois ja annettaisiin aikoja niille, jotka sitä hoitoa tarvitsevat. Ei tuo minusta vaikuta mitenkään mahdottomalta yhtälöltä. Vai onko?

Jep, ja koska tämä on puutarhablogi, on yllä kuvia puutarhastamme eiliseltä. Ihana äitini on ollut meillä puutarhatöissä ja minä olen toiminut lähinnä henkisenä tukena, sillä selkäni ei kestä pihatöitä.

Tulipa taas sanottua kaikenlaista. Näinköhän hoidetaan enää ollenkaan..?

8 thoughts on “Pohdintoja terveyspalveluista

  1. Nämä ovat valitettavasti aika yleisiä kokemuksia. Valitettavasti, enkä osaa mitään neuvoa antaa. Jos ei joku yl. kirjoittaisi sinulle lähetettä?

    1. Lähetin linkin postaukseeni vähän ylemmälle tasolle terveydenhuoltoon. Ottaa sen verran kupoliin.

  2. Toivon tosiaan, että tämän postauksen lukisi jokin päättäjä ja näihin asioihin saataisiin muutoksia. Niin moni tuttu puhuu vastaavista epäkohdista. Työkaverini sairastaa reumaa ja olivat unohtaneet ilmoittaa hänelle, että olivat potkineet hänet reumapolilta ulos 🙁

  3. Tsemppiä terveydenhuollon kiemuroihin. Hoitoa ei ole aina helppoa saada. Jouduin hakemaan vakavan korona jälkeen sairauslomaa terveyskeskuksesta, en päässyt lääkäriin, toisella kerralla sain puhua vain hoitajan kanssa. Lääkäri kyllä kirjoitti lisää sairauslomaa mutta ihmettelen että siinä kunnossa kun vielä olin, ei haluttu edes nähdä minua. Onneksi sittemmin pääsin työterveyteen, siellä on ihan eri meininki.

    1. Kiitos, Katja. Sepä se. Lääkärit ovat usein ”muurien” takana. Työterveys on minutkin pelastanut.

  4. Olen Pirkanmaalta ja mulla on ollut nivelreumadiagnoosi vajaa kymmenen vuotta. Se on pysynyt hyvin rauhallisena ihan vain metotreksaatilla, josta ei mulle (ainakaan toistaiseksi 😬) ole tullut lääkehaittojakaan. Reumapolin kontrolli on kahden vuoden välein, jolloin otetaan labrakokeet ja niiden tulokset kerrotaan puhelinajalla. Jos kaikki on ok, seuraava kerta taas kahden vuoden jälkeen eikä puhelussa paljon lääkärin aikaa tuhlaannu. Viimeksi lääkäri antoi puhelussa käyntiajan, koska tulehdusarvot olivat sen verran koholla.

    1. Kuulostaa järkevältä. Täällä on kerran vuodessa tunnin ”jutusteluaika”, vaikka kaikki olisi hyvin. Sitten, kun on hätä, ei oteta hoitoon.

Vastaa käyttäjälle JohannaPeruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: