Austin-rakkaus

Austin-rakkaus

Moi!

Voi tätä onnea! Taivaallinen kastelu toimii päivittäin ja ruusut kukoistavat. Tykkään! Ja erityisesti rakastan Austin-ruusuja! Tässä kohtaa, kun saan poimia ihanaakin ihanamman kimpun omasta puutarhasta, tuntuu, että nyt on sadonkorjuun ja tilipäivän aika. Kaikki tuska ja hiki tuon kukoistuksen aikaansaamiseksi unohtuvat. Nautin ihanista ruusuista ja niiden tuoksusta. Ja ei ole Austin-ruusujen voittanutta!

Ruusujen nimiä en muista, mutta luulen ja uskon muistavani, että Austineissani on ainakin Benjamin Britten ja jokin William joukossa. Joku Elisabeth saattoi olla mukana myös. Kuka näitä nimiä muistaa, mutta ihania ovat, joten ei nimellä väliä. Ei ole Austineitten voittanutta. Tämä on sitä aitoa ja vilpitöntä rakkautta meikäläisen puolelta. Menen ihan sekaisin noista ihanuuksista.

Kuvitelkaas. Viime syksynä Plantsun myyjä kehtasi ihmetellä, miten päiväni oli piloilla harhaan johtavan Austin-mainonnan vuoksi, kun ilmaisin pettymykseni. Kävin kahdesti etsimässä Lappeenrannan Plantagenista mainostettuja Austineita, joita ei sitten ollut. Netistä olisi pitänyt tilata. Ei ensimmäistäkään ruusua myymälässä. Joskus aiempina vuosina oli. Päivähän siinä piloille meni ja pettymys meni todella tunteisiin. No, Lappeenrannassa ei enää Plantsua ole ja enpä ihmettele. Jos jotain lupaa, se tulee pitää. Tilasin ruusuni Tanskasta ja kaikki ne kukkivat. Kiitos, Tanska!

Mikään ruusu ei vedä vertoja Austin-ruusuille. Kaikki istuttamani Austinit ovat talvehtineet ja kukkineet hyvin. Se tuoksu ja ulkonäkö. Ah! Ovat ruusujen Ferrareita! Osa ruusuista on ollut puutarhassamme jo viitisen vuotta ja loppua ei näy. Monenlaisia talvia on mahtunut joukkoon. En ole peitellyt ruusuja havuilla. Joskus olen peittänyt haravoiduilla lehdillä, jos olen muistanut. Austineiden kestävyys on ihan toista luokkaa kuin ryhmäruusujen. Esimerkiksi Queen Elisabethit tuppaavat olemaan yhden kesän iloja. Sellaista iloa en kaipaa. En missään rakkaudessa. Miehenikin kanssa taivalletaan jo 35. vuotta.

No, on meillä muitakin ruusuja. Nekin ovat ihan ok, mutta eivät Austin-ruusujen veroisia.

Rosettiruusuissa on sitä jotakin!

Tein 92-vuotiaalle, rakkaalle tädilleni oman puutarhan kukista kukkakimpun hoivakotiin. Tätini ilahtuu kukista joka kerran. Raaskin hyvin poimia hänelle kauneimmankin ruusun, sillä itse en niitä montakaan kertaa ehdi nähdä, mutta hänen huoneessaan ne ovat ilona kaiken aikaa. Ei siis tarvitse ollenkaan miettiä, poimiako vai ei.

Yllätyin, miten paljon puutarhassa kukkii tällä hetkellä.

Astrid Lindgren? Joka tapauksessa ryhmäruusu, joka on selvinnyt talvesta.

Lavinia-ruusu on myös suuri rakkauteni. Se viihtyy tietojeni mukaan vain ykkösvyöhykkeellä, mutta on täällä kakkosella kukoistanut jo kymmenisen vuotta. Kovin korkeaksi se ei jaksa kasvaa, mutta on sitäkin kauniimpi.

Kannustan muitakin puutarhaihmisiä jakamaan kukkarakkautta vanhuksille ja lähimmäisille. Kukat ilahduttavat aina. Toivottavasti itsekin saan kukkia hoivakotiin, jos sinne asti joskus elän, mikä on hyvin epätodennäköistä. Kauneutta tässä maailmassa ei ole liikaa.

Kukkailo on paras ilo. Iloa sunnuntaihin!

8 thoughts on “Austin-rakkaus

  1. Ah, ihanat ruususi! Taivaallisen kaunis tuo kukkakori ja kimput. Olisi kyllä kiva tietää nimetkin, niin osaisi itsekin hankkia kukan, johon kuvassa ihastuu. Mutta ymmärrän, ettei nimet ole kaikille niin tärkeitä. Austineissa on ihanaa juuri tuo kukan muhkeus ja kaikki ihanat värisävyt! Ihana ajatus, että hoitokodissa kukat ovat koko ajan silmien edessä asukkaan ilona.

    1. Kyllä ne nimet jossain aiemmassa postauksessa vuosien takaa varmaan on. Olen sellainen huithapeli noissa nimiasioissa. En jaksa paneutua. Kori on Englannista. Sain sen sukulaiselta.

  2. Austinit ovat ihania. Nyt on omassa puutarhassa ensimmäinen, katsotaan kuinka kestävä tulee olemaan.

    1. Muut ruusut eivät yllä Austin-ruusujen ihanuustasolle, vaikka kauniita ovatkin.

  3. On kyllä niin upeita ruusuja <3 Itse olen juurikin tuon Elizabeth ruusun ihailija.
    Kaunista ja kukkaista viikkoa sinulle Satu <3

    1. Elisabeth on todella kaunis. Täällä kakkosvyöhykkeellä se tuppaa olemaan yhden kesän ilo ja paleltuu talvella. Kiitos, Outi. Mukavaa viikkoa.

  4. Ihania ruusuja, ja kaunis kukkakimppu tädillesi!
    Minäkin olen alkanut haaveilemaan Austineista, ehkäpä olisi mahdollista saada menestymään täällä meilläkin…

    1. Mielestäni Austinit ovat kestäviä. Kakkosvyöhykkeellä ollaan ja yhtään ei ole vielä paleltunut.

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: