Moi!
Kukkien lisäksi rakastan keijuja ja eläimiä. Olen kiitollinen siitä, että kädet vielä toimivat, vaikka muu kroppa hajoaakin. En tiedä, mitä tekisin, jos en voisi enää askarrella, ommella, maalata yms.
Nyt olen innostunut keijuista. Kukkakeijujen kokouslento alkoi Kukkaiselämää-kaupassa. Paikalla on Pionien ja Ruususten keijusukua.
Pipsa Pionin tarinan löydät täältä.
Edelleen on ollut viime viikon magneettikuvaustulosten jälkeen hieman epätoivoinen olo. Pelkään, miten minun käy, jos nilkka joudutaan leikkaamaan. Hommaa vaikeuttaa huomattavasti pyoderma, haavainen ihotulehdus, joka minulla on. Stressaan. Terveystalon reumalääkäri soittaa maanantaina ja Meilahden reumapoli on vasta elokuun lopulla.
Pari kuukautta sitten syntynyttä säärihaavaa hoidetaan edelleen. Tällä viikolla kävin haavahoitajalla ja ensi viikolla on ihopoli. Ihopoli on ollut kesätauolla pian kaksi viikkoa.
Tähän vielä päälle, etten kuule kunnolla. Kaupassa arvaan välillä, mitä asiakas sanoo, kun en kehtaa enää kysyä, mitä minulle sanottiin. Joskus arvaan pieleen, näen sen asiakkaasta…
Juu, olen kiitollinen kauniista kodista, perheestä, kaupastani, mutta se ei estä surun ja epätoivon tunteita. Myöskään se ei estä, että jollain on huonommin. Tämä on tätä meikäläisen elämää. Yli 30 vuoden taistelu terveysongelmien kanssa väsyttää. Siihen päälle ajoittainen taistelu hoidosta turhauttaa ja suututtaa.
Viime viikolla pidin kauppani yhden päivän kiinni ja itkin kotona. Ei olisi kannattanut, sillä kroppani kosti välittömästi moisen ruikutuspäivän. Kaksi pyodermapattia nousi oikeaan sääreeni. Tarpeeksi kehityttyään, patista seuraa haava ja taas hoidetaan haavoja kuukausitolkulla.
Pyodermaan joudun syömään elinsiirtopotilaille käytettävää lääkettä. Lääke väsyttää, masentaa ja tekee hajamieliseksi. Viime viikolla telkesin itseni ulos iltakymmeneltä Mortin kanssa. Muita ei ollut kotona. Piti nilkuttaa hakemaan vara-avainta äidiltä kilometrin päästä. Vielä piti nilkuttaa takaisinkin. No, nukutti hyvin sen jälkeen. Puhelin oli avaimen lisäksi sisällä lukkojen takana.
Mentävä on niillä eväillä, jotka on annettu. Vitsailen siitä, että olen maanantaipainos. Olen syntynyt maanantaina.
Eipä oikein tiedä mitä sanoa! Tuntuu että joillekin annetaan enemmän kuin meinaa jaksaa kantaa. Voimia rutkasti Satu<3
Olisiko sinusta epämieluisaa laittaa kauppaan kyltti jossa kerrot jollain "hauskalla"/erikoisella/omintakeisella tavalla kuulovaivastasi? Osaat muotoilla kivasti senkin. Asiakkaat tietäisivät puhua lujempaa ja olisi molemmille osapuolille helpompaa.
Kiitos. Sanon kyllä, jos joudun kovasti arvailemaan, etten kuule. Pakkohan se on.