Moi!
Jouduin eilen portfoliota varten tutkailemaan, mitä kaikkea olen tehnyt käsilläni vuosien saatossa. Täytyy myöntää, että yllätyin. Ihan älyttömästi on tullut tehtyä kaikenlaista. Alla on muutamia esimerkkejä.
Kukkaiselämää-puutarha ja -blogi ovat se suurin ja rakkain juttu. Puutarhasta jouduin luopumaan, mutta blogi porskuttaa edelleen.
Puutarhan myötä kiinnostuin kukkasidonnasta ja opiskelin kukkakaupan alan puutarhuriksi. Kävinpä Cornwallissakin kukkaopissa.
Kävin yhden talven keramiikkakursilla ja tein pieniä patsaita koristamaan puutarhaa.
Maalasin tauluja öljyväreillä.
Pari ikoniakin tuli tehtyä.
Päällystin kaksi nojatuolia ihan omin opein.
Ompelin yli 50 pupua. Oli balleriinaa, punkkaria yms.
Siirryin oikeista kukista silkkikukkiin.
Tein noitia…
Koruja
Tuunauksia ja kierrätysmateriaaleista ompelua…
Vaatteiden ompelua…
Virkkausta
Kuvankäsittelyä
Kortteja
Nyt opiskelen muotisuunnittelua Helsinki Design Schoolissa ja keväällä ilmestyy oma pilottimallisto.
Lisäksi opiskelen iPadilla piirtämistä ja kuosien suunnittelua.
Voisi todeta, että aina on meneillään jotakin. Sitä vain olen miettinyt, miksen aikoinaan hakenut jollekin luovalle alalle. Pidin kyllä opettamisesta ja erityisesti oppilaista parinkymmenen opevuoteni aikana. Teinit ovat ihan parhaita. Muu työhön liittyvä, etenkin viimeisinä opettajan vuosinani, ei sitten napannut yhtään. Siitä voisinkin kertoa ihan romaanin verran.
Olen myös pohtinut, mitä olisin saanut aikaan ilman terveydellisiä haasteita. Se, että on monisairas ja joudut vielä jonkun lääkärin kanssa taistelemaan oikeuksistasi ja hoidostasi, vie voimia ja tekee katkeraksi. Minun osaltani taistelun viimeistä korttia ei ole vielä käännetty.
Ehkä käsillä tekeminen lohduttaa? On kuin terapiaa. Pitää minut jotenkin järjissäni.
Kirja on vielä kirjoittamatta. Olisi monenmoista juonenkäännettä kyllä kerrottavana. Eihän sitä koskaan tiedä.
Olet kyllä tosi monitaitava! Tai sellainen, joka rohkeasti ryhtyy kaikkeen. Ne ovat kyllä saman kolikon kaksi eri puolta, täydentävät ja mahdollistavat toisiaan. Onneksi sinulla on tämä luovuus, jossa saat pistää luovuusmielen virtaamaan ja unohtaa hetkeksi terveyshuolet.
Kiitos, Saila. Minusta on aina tuntunut, että kunnolla en osaa oikein mitään. Kaikkea kokeilen ja räpellän ja on suoranainen pakko tehdä jotain käsillä.
Paljon kaunista olet todellakin ehtinyt elämäsi varrella luomaan ja ties mitä kaikkea vielä kerkiätkään (ja saat päähäsi :D)).
Ehkä se luovuuden aika sattui juuri sopivaan vaiheeseen, voi olla ettei olisi nuorempana niin ollutkaan se oma juttu, vaikka sitä nyt niin ajatteleekin. Ehkä. Samaa olen pohtinut omallakin kohdallani.
Kaikkea hyvää Satu!
Kiitos. Kaikenlaista on tullut räpellettyä. Sanon aina, etten osaa mitään kunnolla. Kaikkea kyllä yritän. No, puutarhaan olin tosi tyytyväinen. Puutarhaa aloin tehdä, koska taulujen maalaus ei sujunut haluamallani tavalla. Tyhjä pihahan on kuin tyhjä maalauspohja. Niin ajattelin. Aloin maalata kasveilla. Sekin on todettava, että kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini. Jos jokin homma ei ala sujua, heitän pensselit helposti nurkkaan. On ärsyttävää, jos on jokin visio, ja et saa sitä ulos. Puutarhassa se onnistui.