Moi!
Askartelin viikonloppuna kreppipaperista meille kotiin valaisimen.
Sain Prismassa kreppipaperiostoksilla idean, että paperisten heteiden sijaan valaisimessa voisi olla kristalliheteet. Niinpä ostimme kristalliplafondin. Rakensimme mieheni kanssa kreppikukan tämän plafondin ympärille. (Pitää vielä taivuttaa toistakin terälehteä lennokkaammin… tasapainon vuoksi)
Valaisimen paikka on tosi haastava. Tarvittiin mieheni kekseliäisyyttä, että saimme valaisimen paikoilleen. Mitkään tikkaat eivät alakerrasta yllä tuohon.
Haasteellisinta oli saada valaisimen pistoke paikoilleen.
Tarvikkeina tähän valaisimeen oli plafondi, pitkää valkoista kreppipaperia, päällystämätöntä suoraa rautalankaa ja rautalangan peittämiseen silkkipaperia.
Tein ennen tätä toisenkin valaisimen, asiakastyönä. Asiakas ihasteli Kukkaiselämää-kauppani kreppipaperivalaisimia. Hän toivoi, että teen hänelle myös. Toiveena oli iso ja runsas pinkki-vaaleanpuna-violettisävyinen. Asiakas sanoi tuovansa tarvikkeet. Sanoin, että mikäli hän haluaa ison valaisimen, tulee hänen tuoda pitkää kreppipaperia. Muutoin homma ei onnistu.
Seuraavana päivänä asiakas toi tarvikkeet. Vastoin nimenomaista neuvoani hän toi monta paketillista lyhyttä kreppipaperia.
Käytin tätä toimitettua paperia sivusuunnassa saadakseni terälehdistä mahdollisimman pitkät. suunnan vaihto vaikutti luonnollisesti kreppipaperin taivutettavuuteen. Valaisimesta piti tulla myös runsas, mikä aiheutti rajoitteita toimitettujen paperien pituuskäyttöön. Tein noilla tarvikkeilla ja valituilla toiveväreillä niin runsaan ja ison valaisimen, kuin oli mahdollista.
Kun asiakas tuli noutamaan valaisimen, hän ei peitellyt pettymystään. Ei ollut riittävän iso. Miksiköhän? Sanoin, että toivoin nimenomaan pitkää kreppipaperia, jotta voin tehdä isokokoisen valaisimen. Asiakas oli tietoisesti valinnut lyhyttä, koska se on vahvempaa. Mitä tuohon voi sanoa?
Tein parhaani annetuilla materiaaleilla. Tämä tapaus kuvaa juurikin sen, miksi en ota tilaustöitä vastaan. Ensinnäkin olin arvioinut työtuntieni määrän aivan alakanttiin. Lisäksi työpalkastani menee alv, 25,5 %. Tilaustyöni sai pettyneen vastaanoton. Itselleni tuli paha mieli ja käytännössä en (omasta syystäni) tienannut mitään. Toisaalta harvoin ihmiset ovat valmiita maksamaan käytettyjen työtuntien mukaan. Käsityötä ei oikein arvosteta.
Mitä opin tästä? Vastedes, vaikka asiakas puhuisi kuin Runeberg, en tee tilaustöitä. Askartelen edelleen ja valmiita töitä voi ostaa. Näin näkee, mikä on lopputulos. Samaa koskee ompelutöitä. Joskus olen huomannut asiakkaan melkein loukkaantuvan, kun olen kertonut, etten ota tilaustöitä. Pidän tästä linjasta vastedes tiukasti kiinni.
Kaiken tässä kruunaa vielä se, että selkäni on nyt noiden kahden lampun teon jälkeen kuin vereslihalla. Leikkelin kymmeniä terälehtiä kreppipaperista. Niinpä meikä kauppias istuu nyt kotosalla yöpaidassa. Pääsen tarvittaessa makuuasentoon. Mies tuuraa kaupalla.
Olisi pitänyt jättää tuon oman lampun teko tuonnemmas. Vaan, kun iski inspiraatio. Kipu iski vasta myöhemmin.
Että semmonen tapaus.
No hei juurikin noin. Itse kaikenlaista kranssia yms näpertäneenä voin kuvitella työn määrän. Ihminen joka ei itse käsillään tee mitään vastaavaa ei vaan tajua työn määrää. Hyvä päätös tuo tilaustöistä pidättäytyminen. – terkuin pienen pihan Tuija PS Hieno tuli plafondilampustasi
Kiitos, Tuija😊 Niin, ei se työn määrä päälle näy. Monesti myös tarvikkeet maksavat melkoisesti.
Voi Satu, millaisen hinnan maksoit, kun otit vastaan tilaustyön hyvän hyvyyttäsi. Pikaista toipumista!
Asiakkaankin lamppu on hieno, mutta sinulla itselläsi huikean kaunis! Luova todellakin olet.
Sirpa
Kiitos, Sirpa. No, virheistä viisastuu. Hyvää alkanutta viikkoa.
Olet tehnyt todella kauniita lamppuja ja olet uskomattoman taitava. Hyvää kesää sinulle!
Kiitos🥰 Hyvää kesää.