Moi!
Voi sitä iloa, kun saa upottaa sormensa ihan oikeaan maahan. Ei mihinkään ruukkuun tai multapussiin – vaan maahan!
Niin pääsin tekemään eilen. Haalariompeluitten jälkeen kävin taimiostoksilla. Tirilästä en löytänyt etsimääni, mutta löysin Hankkijalta.
Mies odotti ostosteni ajan autossa. Sanoi, kun lähdin, että älä osta turhaa, osta harkiten. Heh, Tirilästä selvisin tyhjin käsin, mikä ei ennen olisi onnistunut. Entisessä puutarhassani tilaa oli ja kaikki ostokset löysivät paikkansa. No, loppuaikoina teki ehkä joskus hieman tiukkaa. Nyt on harkittava tarkoin jokainen ostos.
No, mitäpä ostin. Ostin sammalleimua, hopeahärkkiä, keltamaksaruohoa ja ajuruohoa sekä kotkansiiven.
Siinä ne nyt ovat. Kivet muuttivat asentoaan ja sain multa-alaa muutamalle perennalle. Tuo on paahteinen paikka, joten eivätköhän viihdy.
Lopuksi istuskelin ja ihmettelin kätteni töitä. Oli kiva seurailla perhosten ja pörriäisten touhuja.
Mortti oli henkisenä tukena. Voi, että ikävöin tänä keväänä entistä puutarhaani. Ikävä johtunee siitä, että voin paremmin. Mihinkään ei koske ja tunnen, että voisin tehdä vaikka mitä. No, paljon tuskin tarvitsisi tehdä, kun kivut palaisivat. Selkäni on lopullisesti rikki. On myönnettävä, että eilen ihan itkin ikävääni. Kiukuttelin miesparalle maattomuuttani. Tämä on ensimmäinen kevät tässä uudessa kodissa, kun voin paremmin ja se sallii nyt nämä tuntemukset. Tajuan kyllä, että vaikka minulla vielä olisi puutarha, en pystyisi sitä pidemmän päälle hoitamaan. Puutarhavuodet kuitenkin olivat elämäni onnellisimpia. Kevät oli parasta aikaa. Teen surutyötä.
Tähän asti on ollut helppoa kieltää puutarhaikävä, kun olen ollut niin kipeä. Nyt terveempänä kaikki oikein lävähtää silmille. Tämä on kova paikka.
Tässä on kolmen vuoden aikana luovuttu puutarhasta ja opettajuudesta. Isoja muutoksia. Uusia juttuja on tilalla, mutta kaipaan huolettomia kesälomia omistautuen vain puutarhalle. Aamulla lintujen laulussa pihalle, ruokailu puutarhassa, ja miehen huhuiltua parin tunnin ajan, illalla sisälle kymmeneltä. Petiin ulkoilun ja raa’an lapioinnin uuvuttamana. Ja seuraavana päivänä sama uudelleen. Se oli ihanaa. Parasta!
Ja näet kättesi työn tulokset. Kerrankin koet onnistumisen elämyksiä, vaikka kelit ja luonto koettelevatkin. Se oli ihanaa. Ja se riemu, kun tulet kotiin taimitarhalta kassit pullollaan ihanuuksia. Tiedät, että koko päivä on ihania istutushommia. Seuraat, kuinka kasvit kasvavat. Ihan parhautta. Se kaikki on mennyttä. On vain pieniä, tuskallisia rippeitä, jotka muistuttavat entisestä ihanuudesta. Ihan kuin puukkoa kääntäisi rinnassa. Kaikki tämä lävähti tänä keväänä tajuntaani. Tämä on kolmas kevät tässä uudessa kodissa ja nyt tajuan menetyksen. Tajuan myös, etten enää selviäisi entisestä. Se tekee surulliseksi.
En tiedä, oliko hyvä ajatus kuitenkaan tehdä ruukkupuutarhaa. Ehkä minun olisi pitänyt jatkaa kieltäytymisen linjalla. Ruukkupuutarhan teko on vähän kuin, antaisit lasillisen viiniä toipuvalle riippuvaiselle. En halua olla kiittämätön, mutta tämä mullan kanssa puuhailu on tuonut esiin tunteita, jotka halusin haudata syvälle. Revin haavani auki.
Jos voittaisin lotossa, ostaisin pienen siirtolapuutarhamökin. Se on varma! Konttaisin vaikka siellä.
Kasvattaisin ihania Austin-ruusuja, pioneja, hortensioita. No, en voita lotossa, koska en lottoa.
Tuossa eilen kippistelin läheisen ison tien melussa juhlien kätteni töitä. Pienet on ympyrät meikäläisellä nykyään. Onneksi / surukseni on muistot jäljellä.
Aurinkoista tiistaita.
Ymmärrän tuon surutyön luopumisesta. Itse olen vasta rakentamassa puutarhaani ja koen välillä surua siitä, etten saanut aloittaa työtä jo huomattavasti nuorempana. Välillä tuntuu, etten millään voi saada puutarhaani valmiiksi omana elinaikanani ja välillä mietin, että onko kaikki turhaa. Toisaalta puutarhanhoito on suurin intohimoni enkä voisi kuvitellakaan jättäväni työtä kesken. Toivon, että saan jatkaa työtäni vielä pitkään. Sinun entinen puutarhasi on ollut yksi suurimmista inspiraationlähteistä oman puutarhani rakentamisessa. Lämmin kiitos sinulle siitä.
Ymmärrän tuskan. Kasvu vie aikansa ja nykykesät ovat säiden puolesta haastavia.
Kaikessa on aina kaksi puolta. Näin ulkopuolisena olen kuitenkin onnellinen että sinulla on edes pienenpieni pihan palanen. Saat raitista ilmaa ja pääset kuitenkin seuraamaan kasvun ihmeitä. Pihasi oli niin upea että tuskaa siitä luopumisesta riittää. Olen siirtynyt viidentuhannen neliön pihasta viiteensataan neliöön. Kaikkea en pysty enää saamaan joten tällä on tultava toimeen. Sinun luopumisesi oli täysin eri kokoluokkaa, mutta ole pienistä hetkistä onnellinen. – halauksin pienen pihan Tuija
Kiitos, Tuija. Enimmäkseen olen iloinen tästä. Sitten taas välillä iskee ikävä ja suru. Tämä pihapuuhailu on tuonut iloa, mutta myös ollut suolaa haavoille.
Rehellistä ja viiltävää puhetta siitä miten ihmismieli käyttäytyy. Olen niin pahoillani puolestasi, ehkei se auta mitään, mutta hengessä olen mukana. Sama saattaa olla itsellä edessä pikemmin kuin arvaan. T: Maatuska
Tämmöstä tämä elämä on. Luopumista yksi asia kerrallaan…