Huivihommia. Tällainen ruusuhuivi valmistui myyntiin Kukkaiselämää-kauppaan.
Hintaa huivilla on 229 euroa. Huivissa on nelisenkymmentä ruusua. Hommaa oli melkoisesti. Innostuin tekemään enemmän koristeita kuin yleensä. Tämän virkkaus vei mennessään.
Edellisen postauksen violetti huivi on vielä myynnissä. Muut ovat jo lähteneet maailmalle.
Sitten vähän tylsempää juttua. Ei ole tämä vuosi vielä osoittanut terveysrintamalla mitään parempaa verrattuna viime vuoteen. Kerran olen jo käynyt päivystyksessä itkemässä kipujani. Ajoittain on elämäni ollut kuin Helvetin esikartanossa. Kun menin päivystykseen, sain jokaisesta liikahduksestani ihan järkyttävän kipukrampin. En voinut edes kättäni liikauttaa. Usein ei tee mieli herätä, kun ylösnouseminen on yhtä itkua kivun vuoksi.
Minulla on uusi, hidasvaikutteinen biologinen lääke. Vaikutus alkaa 4-6 kuukauden kuluttua aloituksesta. Aloitin marraskuussa ja mitään apua lääkkeestä ei vielä tunnu. Reumakipujen lisäsäväyksenä olen saanut parit iriitit ja lasiaisen irtauman silmiin.
Olkapäässä on Opioidi-laastari ja päivässä menee kaksi Panadol Fortea. Saa nähdä, milloin mahani sanoo sopimuksen irti.
Syksyllä oli ileiitti ja paksunsuolen tulehdus. Ne taasen sain edellisen uuden biologisen lääkkeen kokeilusta. Tuli kaksi sairaalareissua.
Vielä en ole tänä vuonna kyennyt kauppiaan hommiin. Mieheni tuuraa. Tällä viikolla olen tehnyt vuoden ensimmäiset ulkoilut. Pienet kävelyt miehen ja Mortin kanssa. Akillesjänne ja lonkka eivät ihastuneet ulkoilustani. Selkä sen sijaan tuntui paremmalta. Aina ei liikunta kuitenkaan onnistu, kun krampit iskevät jatkuvalla syötöllä.
Päivät istun tai makaan kotona yöpaidassa katsoen töllöä tai virkaten. Nyt virkkausta hankaloittaa tulehtunut sormi. Ei tämä oikein enää ole ihmisen elämää, mutta näillä mennään parempia aikoja odotellessa. Nyt iloitsen valmiista huivista.