Tein someen pihakävelykelan. Siinä kerroinkin, että tontti on tulvillaan vaahteran taimia. Jokaisen puskan keskellä kasvaa useampia vaahteran alkuja. Aloitin urakan talon vierellä olevista omenapuista ja kriikunapuurykelmästä.
Ja tuo on vasta alkua. Taempana oleva omenapuu kasvaa seinää vasten. En ylettänyt leikkaamaan taloon osuvia oksia, kun tikkaat olivat vielä kaupungissa. Hakettajalla on siis vielä töitä. Onneksi hankin kunnollisen.
Yllätyin positiivisesti itsestäni. Ajattelin, että minusta on tullut 3,5 vuodessa ihan heikko löperö. Vielä mitä! Leikkuuhommat sujuivat oikein mallikkaasti, vanhalla rutiinilla. Sellainen teleskooppileikkuri on tosin hankittava. En millään yllä kaikkiin oksiin.
Ollapa vielä sähkösaha! Eipä ole. No, jollain sahalla tuokin pölkky on saatava pois. Noita pölkkyjäkin näyttää olevan siellä täällä.
Jahka kaikki on saatu leikattua, seuraava operaatio on siirtää kaikki marjapensaat etupihalle nätteihin riveihin. Nyt ne ovat miten sattuvat. Kuivia oksia riittää ja vaahteroita kasvaa seassa.
Kun se on tehty, alkaa mullan hamstraaminen, pensaiden istutus ja pihalta löytyvien perennojen ryhmittely yhdeksi istutukseksi. Pihatöitä siis riittää! Sadepäiviksi on toki hommaa sisälläkin.
Kaksi peräkärryllistä tavaraa on jo kuskattu. Vielä tulee myöhemmin kolmaskin lasti.
Mikäli sää suosii, tänään leikkaukset jatkuvat. On tämä niin ihanaa!
Vähän tosin mieltä varjostavat tulevat tutkimukset. Hyvä, että tutkitaan, mutta kyllähän se pelottaa, mitä sieltä mahdollisesti löytyy.