Neljän päivän pihatyöputki tuntuu jo vartalossa. Jokin selkähermo kyljessä kiukuttelee, mutta onneksi on keksitty Burana. Tänään illalla meno nimittäin jatkuu, sillä luvassa on kaunista säätä ja portin saranatkin ovat saapuneet.
Voi, miten olen nauttinut jokaisesta pihalla vietetystä hetkestä! En ole ollut päivääkään onneton talokauppojen jälkeen. Tuntuu ihan siltä kuin olisin syntynyt uudelleen. Olen niin onnellinen, että saan vielä kokea tämän.
Kiitos tästä kuuluu Meilahden reumalääkäreille. Sain heiltä parasta mahdollista hoitoa ja lääkityksen, joka on muuttanut elämäni. En ole ollut näin hyvässä iskussa vuosikymmeniin.
Välillä ihan pelottaa, milloin putoan taas kurjuuteen ja lääkkeen teho loppuu. Olen menettänyt niin monta vuotta elämästäni kipuihin ja sairasteluun. Viimeiset kolme vuotta olivat kaikkein pahimpia. Nyt takana on kuitenkin lähes puoli vuotta aivan uudenlaista elämää – mahatutkimusten aiheuttamaa pelkoa lukuun ottamatta. Vielä tarvitaan yksi magneettikuvaus, ja toivottavasti saan sen jälkeen huokaista helpotuksesta.
Eilen rakensimme aitaa tontin länsilaidalle. Heh, olinkin aiemmin tehnyt vahingossa pienen rajaloukkauksen, sillä emme tienneet tarkkaan, mistä tontin raja kulkee.
Naapuri sai siitä hyvästä kitketyn raparperin, muutaman heinikosta löytyneen pensaan ja pari pensaiden leikkausta. Eipä näyttänyt panevan pahakseen. Onneksi meillä on mukavat naapurit eikä noottia tullut.
Jouduin kuitenkin keksimään uudet paikat parille edellisenä päivänä istuttamalleni pensaalle. Naapureiden puolesta ne olisivat saaneet jäädä paikoilleen, mutta päätin kuitenkin pysyä visusti omalla puolella. Niinpä vetäydyin.
Aita suoristuu, kunhan se saa vielä ylälaudan. Kohta Mortilla koittavat onnen päivät, kun takapiha saadaan aidattua. Työ on jo oikein hyvällä mallilla.
Istutusalueet odottavat vielä lisää kiviä. Täytyy tonkia tontin kaikki nurkat.
Etualan pioni muutti eilen paremmalle paikalle hortensiapenkin jatkoksi. Aiemmin se kasvoi aika lailla keskellä pihaa. Nyt se luultavasti murjottaa pari seuraavaa kesää, mutta eiköhän se siitä vielä tokene.
Piha on täynnä ikäviä multaläikkiä, sillä olen siirrellyt pensaita ja osa kasveista on saanut lähdön kokonaan. Edessä on vielä nurmiaukkojen tasoittamista ja ruohonsiementen kylvämistä.
Äitini on tehnyt rankkaa ja melkoisen tylsää työtä. Hän on puhdistanut liljojen ja syysleimujen juuria heinistä. Olemme nostaneet kasvit ylös ja irrottaneet sitten juurista kaiken heinän.
Osa päivänliljoista sai kyllä lähdön. Ne eivät kuulu lempikasveihini, sillä niiden kukinta kestää niin lyhyen aikaa. Voi olla, että ajan vielä etupihan heinien keskellä kasvavat liljat ruohonleikkurilla matalaksi. Ylös kaivaminen alkaa jo tympiä. Saman kohtalon saattavat kokea etupihan kurjenmiekat. Urakka tuntuu aivan toivottomalta, enkä oikein jaksaisi enää.
Alla olevassa kuvassa näkyy monttu, josta ensimmäinen erä syysleimuja nostettiin puhdistettavaksi. Vielä olisi kaksi leimukasvustoa jäljellä. Toinen niistä näkyy kuvan etualalla.
Vielä tästä hyvä tulee. Talon ulkoasu alkaa olla jo hyvällä tolalla ja pihakin siistiytyy vähitellen.
Ensi kesänä pääsen kunnolla toteuttamaan omia puutarhaunelmiani. Tuskin maltan odottaa!
Tänään vietän päivän Kukkaiselämää-kaupalla. Kauppaan on tulossa mukava erä uusia neuleita.
Tervetuloa moikkaamaan ja tutustumaan uutuuksiin!