Nyt väsyttää! Olen hyppinyt viimeiset kaksi päivää sisätiloissa maalisudin kanssa. Viimeistelin kuistin maalausta ja aloitin eteisen seinien maalaamisen.
Eteisen katto kaipaa myös uutta valkoista maalia. Sitä hommaa en odota innolla… Seinät vedän vihreällä vielä toiseen kertaan. Täti Vihreän talossa vihreää maalia ei tietenkään säästellä!
Ompelin kuistille pitsiverhot. Tuohon Mortin viereen tulee vielä ikkunalauta.
Ikkunalaudalle tulevat Kani-ruukut. Minä siis hieman ”söin Kukkaiselämää-kaupan kuormasta”. Ne sopivat kuistille niin täydellisesti, etten voinut vastustaa!
Kuistille tulee kesäinen aamiaisnurkkaus. Mies kunnosti varastosta löytyneen vanhan pöydän, joka on juuri sopivan kokoinen tuohon. Voin jo kuvitella kesäaamut pitsiverhojen takana kahvikupin ääressä.
Mies viimeisteli myös ulkorakennuksen maalauksen. Osti taloon uudet ikkunoiden tippalaudat, jotka mies myös höyläytti ja maalasi.
Olen pohtinut köynnösportin sijoituspaikkaa ja sitä, mitä sen ympärille istuttaisin. Nyt keksin ratkaisun!
Laitan portin ympärille kasvamaan lumikärhöä ja istutan sen molemmille puolille pallohortensiat. Lumiaura heittää talvisin lunta portin suuntaan, mutta pallohortensiat leikataan keväällä alas. Siksi lumikuorma ei niitä haittaa. Ne kasvavat nopeasti ja ovat valtavan kauniita – juuri täydelliset portin ympärille.
Kaiken maalaamisen ja suunnittelemisen keskellä mielessä on ollut kuitenkin aivan toinen asia.
Eilen lääkärin piti soittaa minulle kauhulla odottamieni TT-kuvien tuloksista. Odotin puhelua kaksi tuntia, mutta sitä ei kuulunut. Lopulta sain OmaEkhvaan viestin, että minulle soitetaan vasta viikon kuluttua, sillä kuvat eivät ole vielä valmistuneet.
Otti kyllä vähän päähän. Olin odottanut pelolla koko aamupäivän puhelimen vieressä, ja nyt odotan vielä viikon lisää. Olisi tuon tiedon voinut kertoa minulle jo ennen sovittua puhelinaikaa – eikä vasta kaksi tuntia sen jälkeen.
Se olisi ollut ihan inhimillistä.