Tontilta löytyneille perennoille tekemäni penkki pääsi jo hyvään vaiheeseen. Varmasti osa kasveista jäi pelastamattakin. Ehkä löydän niitä lisää ensi keväänä.
Ainakin pikkusydämen onnistuin hukkaamaan. Näin sen kerran, mutta enää en löydä sitä mistään.
Teen ensin molempien penkkien paraatipuolten kivireunukset. Sen jälkeen vuorossa ovat päädyt ja takaosat. Karviaiset odottavat vielä siirtämistään penkkien vieressä.
Etualalla kasvaa yksinäinen pioni. Aikeissani on tehdä pioneille kokonaan oma penkki, mutta siihen eivät rahkeet enää tänä syksynä riitä. En oikein tiedä, mitä tuon yksinäisen pionin kanssa tekisin. Parempi se olisi siirtää syksyllä kuin keväällä – vaan pitäisi ensin tietää, minne sen siirtäisin!
Pelastettujen perennojen penkkiin pääsivät ukonhattu, sormustinkukka, harjaneilikka, malva, verikurjenpolvi, mahdollisesti unikko sekä maksaruoho ja nukkapähkämö.
Tästä ei tullut kovin suurta penkkiä, eikä aikeissani ole hamstrata tontille valtavaa määrää perennoja. Pionit tosin tekevät poikkeuksen. Muuten keskityn enemmän pensaisiin.
Ihana naapurini lahjoittaa minulle kolme kookasta marja-aroniaa. Eilen kävin hänen avustuksellaan kaivamassa niistä ensimmäisen. Löysin sille hyvän paikan pois repimäni juhannusruusun tilalta.
Taustalla näkyvä karmea ”oksakasa” odottaa miehen tilaamaa ketjusahaa. Siinä kasvaa jasmike, joka sai käsissäni kovaa kohtelua. Se leikataan kokonaan alas. Jospa se siitä vielä uusiutuisi.
Mies puolestaan maalasi ulkorakennusta punamullalla. Maali loppui kesken, mutta homma jatkuu tänään.
Ja loppuun vielä onnesta mairea puutarhuri!
Kivaa sunnuntaita!