Ensin satoi, ja suunnitelmat meinasivat mennä ihan plörinäksi. Onneksi sade lopulta lakkasi ja pääsimme pihalle.
Kaivoimme miehen kanssa vatukkapensaita pois tulevan ajoväylän tieltä. Ihan kamalat juuret niissä pensaissa! Kaivettavaa jäi vielä tällekin päivälle. En tykkää!
Siirsin osan pensaista etupihan kulmaan aidanteeksi. Aion pitää ne kurissa ruohonleikkurilla, sillä vatukka tuppaa leviämään vähän turhankin innokkaasti. Tulevalle ajoväylälle pitää vielä tilata soraa.
Istutusalueen rakentaminenkin jatkui. Äitini haketti oksia hakkeeksi alueen pohjalle levitettyjen pahvien päälle.
Alueesta tuleekin kohtuullisen pitkä. Mies hieman vihjaili, että voisin jättää siihen kulkuaukon. Pitää vielä miettiä asiaa tänään. Ehkä jätänkin ainakin pikkuruisen, ruohonleikkurin mentävän aukon?
Parin tunnin kuluessa minulle pitäisi soittaa peräti kahden lääkärin. Puheluista voi tulla joko hyviä tai musertavia uutisia. En kyllä nyt jaksaisi enää halolla – tai oikeastaan tässä tapauksessa rautakangella – päähän -meininkiä.
Enkö ole saanut jo riittävästi? Haluaisin vain elellä rauhassa, hoitaa pihaa ja kunnostaa vanhaa taloa. Olisiko se kaiken jälkeen liikaa pyydetty?
Aurinkoista viikkoa!
Siellä on kyllä laitettu hihat heilumaan, upeaa on tulossa!
Ja pidetään peukut pystyssä lääkäreiden viestejä odotellessa.
Kiitos🥰
Toivottavasti saat hyviä uutisia.
Jep, tässä niitä odottelen..