Kumman kaa?

Kumman kaa?

Kumman kaa? Helin! Perjantai piristi viikkoni kerrasta. Kiitos, Heli! Oli huisin kivaa tavata.

Heli Sutela on huikean ihana ihminen. Minun elämäni luottoystävä. (Tässä ei nyt oteta lukuun miestäni, aviomies on eri kategoriaa, eiks ookin? ) Heli on Ystävä isolla Y:llä. Ja tästä ystävyydestä olen tosi ”levee”.

Heli on luotettava, antelias, hauska, reilu. Ei koskaan ilkeä tai kateellinen. IHAN PARAS! 

Meillä voi Helin kanssa mennä vaikka vuosikymmen, ettei tavata ja taas ollaan kuin oltaisiin tavattu eilen. Olimme yhdeksän vuotta samalla luokalla. Bestiksiä olimme lähes koko tuon ajan. Siitä asti, kun kunnolla tutustuttiin. 

Minulla oli onni saada Heli heti ensimmäiseksi elämäni parhaaksi kaveriksi. Rima nousi Helin myötä korkealle. 

Perjantaina Heli tuli puutarhavierailulle. Heli tykkää kukista ja puutarhasta, mutta kiireinen elämä ei mahdollista puutarhanhoitoa. 

Joo, perjantai oli viikkoni PAMAUS. Mutta on täällä tapahtunut muutakin. Olen joutunut syömään sanani. Ihan pohjamutia myöten. Järkyttävää! Miten tähän on tultu?

Se alkoi ihan viattomasti. Äitini totesi, etten oikein salli lapsieni ilotella. Mitäh? Minäkö? Olenko tiukkapipo tiukkis? Kaipa olen. Olen jyrkästi vastustanut mopon tai vastaavan hankintaa.

Yhtenä iltana huomasin kuitenkin kuiskuttelevani miehelleni, että jospa meidän kuitenkin pitäisi harkita lapsille mopoa. Tai ei siis mopoa, vaan klassikko Vespaa. Mieheni alkoi googletella Vespoja, skoottereita. 

Kävimme kaupoilla ja kyseltiin Vespoja. Ei oo ja jos olisi, ei varaosia eikä huoltoa. Kaupassa oli kyllä uudenkarheita, nättejä Peugeot-skoottereita ja huoltokin vieressä.

Ja kuinkas kävikään?

No, meillä on nyt tällainen! Sanoin eilen illalla pojalle: ”Lähetääks huomenna ajelee?”. (Ei oo todellista!)

Nyt mies opettaa meitä kaikkia skootterilla ajoon käytännössä. Harjoitellaan suljetulla alueella. Lapset on ilmoitettu mopokouluun. 

Tämähän tuo minullekin ihan uutta katu-uskottavuutta, kun päräytän tällä töihin yläkouluun. Voin välitunnilla mennä poikain kanssa potkimaan mopojen renkaita ja vertailla ominaisuuksia. Hih!

Ja loppuun pakollinen puutarhakuva, sillä tämähän on puutarhablogi – ainakin enimmäkseen.

Aurinkoista sunnuntaita! Meikä lähtee päristelemään!

25 thoughts on “Kumman kaa?

  1. Meillä on mopoa, skootteria ja moottoripyörää, mutta minä valitsen aina fillarin <3 Mies yrittää saada minua motskarin aisoihin, mutta turhaan…mieluumin istun kyydissä tai poljen fillaria <3

  2. Voi miten monta kertaa sitä on joutunut pohdiskelemaan mikä on se raja tai omaperiaate kun puhutaan nuortemme asioista ja tekemisistä, monta kertaa on myös joutunut syömään sanansa. Ei se ole aina helppoa, mutta onneksi eivät taida siltikään pitää näin myöhemmin äitiään aivan hirviönä : )
    Ja vielä…on suuri onni omistaa joku todella läheinen ystävä!

  3. Minullekin on ehdotettu mopoa menopeliksi. Sen kyllä pitäisi olla pinkki vespa;) Saattaisihan se aiheuttaa naurua kun meikäläinen päräyttäisi sillä töihin 🙂
    Ihanaa sunnuntaita!

  4. Joo kyllä mä ihan näen sut potkimassa välkällä mopon renkaita :-DDD
    Jee, täällä fanitetaan Heliä, terkut hänelle!

  5. Ihanan pitkä ystävyys teilläkin on takana <3
    Hyviä skootterihetkiä.

  6. Luotoystävät ovat aarteita! Ja ihanaa, kun pipo löystyi ja tilalle tuli kypärä 😀 Turvallisia ajoja sinne kaikille 🙂

  7. Se tosiaan oli Kumman kaa:n "Anne"! Terkkuja…yks fani täällä kans!

  8. Alkuun meinasin luovuttaa, mutta nyt alan päästä jo jyvälle tuosta mopoilusta. Ihan kivaa, mutta pitää harjoitella.

  9. Juu, kyllä mieltään voi joskus muuttaa, kun huomaa, että joustoa polviin..

  10. Minä haavelin tuliipunaisesta. Käytäntö kuitenkin voitti tunteen. Huollon ja varaosien saatavuuden pitää pelata.

  11. Noinkin voi päästä käymään… onnittelut uudesta kulkuvälineestä.

  12. Siis sulla on kyllä niin kävelymatka töihin… Mutta onnea uudesta kaksipyöräisestä! Siitä vaan seuraavaksi moottoripyörää kokeilemaan -niillä pääsee kovvaa! 🙂

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: