Oletko sinä yöpaitasosiaalinen?

Oletko sinä yöpaitasosiaalinen?

Heips! Mietiskelin tässä taas. Hups, tästähän alkaa tulla tapa. Onneksi loma loppuu kohta, ettei pää tule kipeäksi kaikesta mietiskelystä! No, joo. Siis olen tullut siihen tulokseen, että olen yöpaitasosiaalinen. Aukesiko käsite noin niin kuin ensimmäisellä lukemisella? Tarkoitan sitä, että olen sosiaalinen ihminen, mutta myös äärimmäisen mukavuudenhaluinen koti-ihminen. Tykkään olla kotona. En edes muista, milloin olisin kyläillyt jonkun luona. Ehkä yli vuosi sitten? Minusta on kiva seurustella ihmisten kanssa kotoa käsin, vaikkapa näin tietokoneen välityksellä. Vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia virtuaalisesti. Voipi olla jaloissa villasukat, Nalle Puh -legginsit (oikeesti kalsarit!) ja pitkä, lämmin yöpaita. Tyylini viimeistelee reumaatikkojen hartialämmitin (sellainen ruma, beige, villainen). Ai, että! Ja lisäksi jääkaapille on lyhyt matka. Oletko sinä samaa ihmisryhmää? Yöpaitasosiaalinen? Töihin kyllä jaksan tälläytyä. Meikkaan (lue:restauroin) ja saatanpa joskus pukeutua oikein kivastikin. Ihan oppilaitteni iloksi. Mutta annas, kun työpäivä loppuu. Kipitän kotiin (autolla), otan kellon ja korut pois, pesen kasvot puhtaaksi kaikesta töhnästä. Niin, ja pistän vaatteet kaappiin ja hyppään yllä mainittuun asuuni. Mites sinä? Meikkaatko? Pidätkö meikit kotonakin vai teetkö ”Sadut”? Ja arvaas mitä? Olen jo lapsena ollut ihan yhtä tyylikäs! Muistan, miten äitiäni ärsytti lempiasuni. Vaaleansiniset flanellikalsarit ja valkoinen ”laamapaita”. (Miksi sitä sanottiin tuolla nimellä?)

Tyyliä vuodelta 1972

Ajatuksenvirtani jatkuu noista flanellihousuista toiseen asuuni. Minulla oli mielestäni hieno alushame, sellainen yläosallinen. Olin ehkä neljä vuotta, kun oli tuo alushameprinsessavaihe. Muistan, kun hyppäsin pyöräni selkään ja ajelin yöpaita päällä hiekkatietä, joka kaarsi omakotialueella ympyrän. Pyrähdinpä kyläänkin synttäreille (olinhan juhla-asussa!) kaverini luo em. asussa. Kaverini äiti kovasti kummeksui lookiani. Miksiköhän? Samaisessa alushameessa minulla oli tapana pyöräillä läheiselle niitylle poimimaan kukkia tädilleni. Liekö jo tuolta lähtöisin suuri kukkainnostukseni? Pikkukätösin poimin kimpun keto-orvokkeja. Aika usein tuolla niityllä kävin. Muistan myös, että jo tuolloin rakastin harjaneilikoita. Tädilläni kasvoi pihassa muutamia ja en voinut vastustaa kiusausta. Katkaisinpa yhden ja vein tädilleni. Tätipä ei niin ilahtunutkaan, että olin katkonut neilikan. Kovasti kyseli, mistä olin sen löytänyt. Hädissäni sanoin metsästä löytäneeni. Pitipä oikein lähteä poimintapaikka tädille näyttämään. Siellä me metsässä polkua kävelimme. Osoitin paikkaa, että tuosta poimin neilikan. Täti kyseli, että olinko ihan varma asiasta. Öö, ehkei se ollutkaan tuosta? Niinpä talutin tädin toiseen paikkaan. Lopulta minun oli myönnettävä ankea totuus. No, sain anteeksi ja lupasin, etten toiste katko kukkia pihasta. Millaisia lapsuuden muistoja sinulla on puutarhasta ja kukkasista? Mutta hei! Tähän loppuun kuva tyylikkäästä 3-vuotiaasta. On minulla siis ollut hetkeni! Muistan, että tuo takki oli turkoosi ja siinä oli valkoinen angorareunus. Taisi olla tätini virkkaama takki. Jalassa minulla on ukkini ostamat punaiset rusettilakerikengät. Ai, että!

Tämmöinen postaus tällä kertaa! Mistä tätä juttua nyt oikein riittää???

12 thoughts on “Oletko sinä yöpaitasosiaalinen?

  1. Jep, kotona olo ja mukavat oloasut ovatkin minullekin mieleen ♥
    Tuo tuntuu niin tutulta että töitten jälkeen korut ja kello ja paremmat vaatteet pois 😀

  2. Olipa hauska postaus 😀

    No yöpaitasosiaalinen – en ihan…tai oikeastaan…yöpukuna minulla on lyhyt satiinijakku ja jalat pitää olla paljaat, muuten en saa nukuttua ja paksu peitto päällä, joskus kaksikin paitsi silloin kun on oikein nivelet kipeät. Painava peitto sattuu.

    Minulla on kotona fleece-asu – lököhousut ja paita, sen alla vanha t-paita ja villasukat jalassa. Vaihdan ne heti, kun tulen töistä kotiin. Aamulla myös restauroin ennen töihin menoa ja illalla pesen meikit vasta pois, kas jos pesen ne aiemmin niin kehoni luulee, että on ilta ja alkaa nukuttamaan. Meikin poispesu on paras unilääke mitä voi olla, kaksi minuttia ja sitten nukkumatti vei jo mennessään 😀 😀 :D.

    Kukkaihminen varmaan olit jo pienenä – uskon. Luulen, että monet innokkaat tarhurit ovat jo pienestä asti olleet kukkaihmisiä. Pienenä rakastin myös kukkia – äidin runoilijanarsisseja ja hajuherneitä, isän gladioluksia, naapurin tädin leijonankitoja (vallankin niitä samettisia viininpunaisia), mummulan naapurin vanhan tädin Sarah B. pioneita, ne varmaan olivat rakkaimmat! Ja tietenkin kotikylän vanhan Eetun kukkakauppa, sinne sain aina Eetun tykö mennä – krookukset, freesiat, taimiston vaaleanpunaiset lummejoriinit…

    Olitpa hieno alushameessasi 😀 😀 :D. Äiti teki meille tytöille aina alusvaatteet silkistä ja kultapitsistä. Et usko kuinka koulun jumppatunnilla nolotti, kun muilla oli ne vaaleanpunaiset paksut alushousut ja laamapaita, minulla pitsipöksyt ja pitsein ja rusetein koristellut ihanuuspaidat…en saanut olla samanlainen ja se hävetti, tosin en uskaltanut äidillekään siitä koskaan mainita… Minua myös nolotti tätien kutomat neuleet, upeat kirjoneuletumput ja villapaidat, myssyt…ei muilla ollut sellaisia. Rakas muisto minulla on ensimmäisistä sukkahousuista, tummansinisistä, joskus 8-9 vuotiaana, sukkanauhat ja liivit lensivät nurkkaan heti :D.

    Tuo alin kuva sinusta on kyllä ihana, olet tosi hieno ja tuo neuletakki kaunis!

  3. Onpa hauskoja muistoja. Siskostani on 5-vuotiaana kuva juuri sellainen alushame päällä, mutta en muista kuinka paljon me alushame päällä liihoteltiin… Äiti ja tädit teki meille vaatteita ommellen ja kutoen ja olihan ne aina erilaisia kuin muilla. Joskus niistä sai kuulla koulussa.
    Kukista olen aina ollut kiinnostunut, niin kotona kuin mummulassa. Kotoa on jäänyt mieleen upeat persian keltaruusupenkit ja tuoksuköynnöskuusamat, mummun pihalta ihanat pionit, jotka siellä vieläkin kasvaa. Nuorena keräsin valtavasti luonnon kukkia ja heiniä ja kuivattelin niitä kimpuiksi. Kudoin jopa seinävaatteita niistä.

  4. Olipa osuva termi! Mä taidan olla yöpaitasosiaalinen nykyään.
    Jotenkin on kiva saada itse valita asun lisäksi myös aikataulu, jolloin on sosiaalinen. Me puutarhaihmiset taidamme muutenkin tykätä olla aika paljon kotosalla ja omissa oloissamme.
    Meidän perhe kyllä kyläileekin ja meillä käy vieraita. Mutta olen pistänyt myös iän piikkiin, ettei koko ajan jaksa olla enää menossa. Nuorempana sitä halusi joka päivälle jotain ohjelmaa. Nyt nauttii eniten tyhjästä kalenterista. Musta tulee varmaan vielä joskus aikamoinen erakko.
    Ja riippuu varmasti työstäkin, kuinka paljon sosiaalisuutta jaksaa vapaa-ajalla. Sullakin on varmasti niin sosiaalinen työ, että hiljaisuus on varmasti tervetullutta vapaa-ajalla.

    Kaikella on tietysti puolensa, moni voi kokea tosi paljon yksinäisyyttä, kun kyläily ym. on vähentynyt niin paljon. Mutta toisaalta vertaistukea ja samoista asioista kiinnostuneita voi paremmin löytää täältä netin syövereistäkin. Oma aktiivisuus on varmasti suuri tekijä kaikkialla.

    Noista sun vaatetuksista tulee yksi oma lapsuusmuisto mieleen. Mä tykkäsin tosi paljon hameista ja olin aikamoinen prinsessaleikkijä. Äidin mielestä hame ei ollut kuitenkaan kovin käytännöllinen joka tilanteeseen. Paremman puutteessa keksin, että kaulurista saa hyvän hameen sukkisten päälle. Kaulurihameella sitten viipotin menemään, kun hametta ei ollut saatavilla. 🙂

  5. Kotona on ihana vain rentoilla niin mukavissa asuissa kuin mahdollista!

  6. Hih, sinun unikellosi on selkeästi ehdollistunut tuohon meikin pesuun! Hajuherneitä minäkin rakastin! Juu, olin tosi tyylikäs hamosessani… Ainakin omasta mielestä. Oi, olisit ollut vain rinta rottingilla noista pitseistäsi. Minä olisin rakastanut sellaisia. Minullakin oli neuleita paljon.

    Outs, onneksi en ehtinyt "nauttia" noista sukkanauhoista. Meikäläinen heitti sukkahousut menemään, kun tuli tyttöjen kalsarit ja kerrastot. Elämä kirkastui kummasti!

  7. Persian keltaruusu kuulostaa upealta! Oho, seinävaatteita. Enpä osaisi.

    Minullakin oli äidin ja tädin tekemiä neuleita. Tykkäsin niistä.

  8. Niinpä. Mukavuus ennen kaikkea!

    Kyllä tuo kesä menee aikalailla yksin tuolla pihalla. Tai no Mikin kanssa. Menen pihalle aamulla ja välillä käyn syömässä, kun mies huhuilee ruokapöytään. Minulla on siis ihana kokkaava mies! Mutta työ on niin sosiaalista tosiaan, että vapaa-ajalla ei enää oikein jaksa. Ihan ahdistaa, jos kalenterissa on jotain. Paitsi, jos se liittyy kukkiin ja puutarhaan!

    Taatusti on yksinäisiä ihmisiä. Erityisesti vanhuksia, jotka eivät surffaa netissäkään.

    Sama täällä. Äitin ja tädin pitsialushameet ja yöpaidat olivat kovassa käytössä "hieno rouva" -leikeissä. Hih, tuo kaulurihame kuulostaa ihan parhaalta!

  9. Niin tyylikäs 3-vuotias!
    Olen nimenomaan noita yöpaitasosiaalisia! Saatan haahuilla yli puolen päivän yövaatteissa ja illalla vaihdan päivävaatteet yövaatteisiin jo aikaisin illalla. Sitten on mukava katsoa tv:tä, tai mitä vaan kun ei mikään kiristä ja on kaikin puolin rento olo.

    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle<3

  10. Hih, mä oon kyllä knas ihan samanlainen – tosin hiihdän kotona yleensä kylpytakki päällä ja villasukat jalassa.. 😀 Mulla on toinen kylpytakki suihkureissuihin, mutta toi toinen on ihan vaan rötväystakki – parasta! <3 Musta tuntuu,että "kotiasussa" saan parhaimmat tekstit aina kirjoitettua, kun oon tarpeeks rento.. töissä joudun oleen aina ihmiskontaktissa, joten kotoan möllötän ihan mielelläni omissa oloissani.. 🙂

    Ihanaa viikonloppua! <3

  11. Kiitos, Kristiina. Yöpaitasosiaalisuus on pop! Kaunsta viikonloppua Sinulle!

  12. Kätevää omistaa kaksi kylpytakkia. Minä ostin jouluna itselleni ihkauuden kylpytakin, jotta olisin ihmismoisempi. En voi käyttää sitä. On liian lämmin. Yöpaitamuoti siis jatkuu.

    Mukavaa viikonloppua, Terhi!

Vastaa käyttäjälle Rita A Peruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: