Surua ja hömppää

Surua ja hömppää

Hei! Olipa taas hyvä ja opettavainen päivä. Olin jälleen mukana Sampon viheralan opiskelijoitten kukkasidontakoulutuksessa, jota piti floristimestari Anna Utti. Päivän teemana oli surulaite.

Opettajan malli… (johon on jo asennettu pakkaustuet)

Ensimmäinen tekeleeni jäi vähän sivuilta vajaaksi.

Alla muiden opiskelijoiden surulaitteista kollaasi…

Toinen surulaitteeni onnistui mielestäni jo paremmin.

Päivän lopuksi saimme tehdä kimpun spiraaliin. Tein hömppäkimpun kehikkoon.

Ja huomenna homma jatkuu. Vuorossa on pöytäasetelman tekoa. Mukavaa tiistaita!

31 thoughts on “Surua ja hömppää

  1. Surullisissa ns. merkeissä olet saanut tehtyä jotain kaunista ja ihanaa. <3

    Mukavaa iltaa Satu <3

  2. On noissa iso työ, mutta kaunista jälkeä kaikissa. Mukavaa iltaa sinulle!

  3. Upeita! Monenlaisia sitä on saanut kannella. Joskus kukat putoilee kesken kaiken, se olisikin hyvä jos ne pysyis paikoillaan sen hetken.

  4. Kauniita! Erityisesti tykkään valkoisesta kimpusta. On tullut tuossa luokassa pidettyä aika monta tuntia, aihe on ollut vaan vähän toinen 😀

  5. Surukukat on kauniita ja mielestäni tekemäsi surulaite on upea.
    Mukavaa tiistai-iltaa Satu <3

  6. Olet sinä vaan taitava! 🙂

    Nyt minun pitää kysyä sellainen tyhmä kysymys, joka on askarruttanut minua jo pitemmän aikaa. Näkyykö noissa kukka-asetelmissa miten paljon tekijän kädenjälki, eli siis ovatko jokaisen asetelmat hieman erilaisia ja kunkin oma persoonallinen ote jopa tunnistettavissa oleva? Vai onko asetelmien teossa yksi ja ainoa oikea tapa, johon kaikki enemmän tai vähemmän pyrkivät?

  7. Kiitos, Tiia! Mukavaa iltaa sinullekin. Noita surullisia asetelmia oli yllättävän mielenkiintoista tehdä.

  8. On tuo aika haastava tehtävä. Floristin pitäisi tuollainen tehdä reilussa vartissa kuulemma.

  9. Itse runttasin kukat ja vihreät kuulemma vähän turhankin syvälle – juuri em. Syystä.

  10. Kiitos! Tuo luokka oli kamalan vetoinen ja kylmä. Vähän myrkkyä reumalle…

  11. Kkitos, kaima. Kyllä se näkyy. Vaikka on tietty kaava ja ohje, soveltaa kukkn sitä tyylillään. Joku tekee tarkempaa, joku boheemia, yksi suurta ja lennokasta, kun joku pipertää pientä ja tarkkaa. On noissa tietyt säännöt, mutta luovuus on sallittua.

  12. Kylläs on upeita! Ei tavallinen ihminen näe jos ei ole ihan oikein tehdyt kimput 🙂

  13. Upeita kimppuja. Tämä mummo ei erota kimppua ammattilaisen tekemästä, Jälkimmäinen surukimppu puhuttelee minua enemmän väriensä vuoksi. Hömppäkimppu vetoaa myös iloisilla väreillään. Taidan olla aika ristiriitainen tyyppi. Myös kollaasi on hieno.

  14. Ihan mahtavaa että saat tuollaista oppia..vaikka et sinä kyllä sitä enää tarvitsisi kun noita sinun tekemiä kimppuja katsoo:) Kauniita surukimppuja! Mukavaa viikon jatkoa♥

  15. Kauniita suruvihkoja sinun ja muidenkin oppilaiden tekemät. Varsinkin ruunuvuokot ovat ihania ensimmäisessä suruvihossasi. Vähän erikoisempi, mutta varsin toimiva valinta!

  16. Kiitos! Omista töistäni suosikkini oli tuo valkoinen surukimppu. Muut työni menivät vähän niin ja näin…

  17. Kiitos, Päivikki. Ihanaa on olla tuolla kurssilla. Mukavaa viikkoa!

  18. Kiitos, Minna. Rakastan kruunuvuokkoja ja leinikkejä. Ovat tosin vähän haastavia käyttää kukkasidontatöissä.

  19. Eikös sitä sanota, että kukka on niin ilossa kuin surussakin.
    Kauniita on näistäkin syntynyt.

Vastaa käyttäjälle Ulla Peruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: