Hei taas!
Tässä Kukkaiselämää-juttusarjassa kerron ajatuksiani siitä, mitä Kukkaiselämää minulle on. Se ei ole vain satunnaista ”joka naisen kukkaiselämää”.
Kukkaiselämää on minulle totaalinen elämäntyyli, elämäni filosofia, yritys, brändi. Kukat ovat lohtuni, iloni ja kauneuden lähde. Olen viimeiset kymmenen vuotta omistanut enemmän tai vähemmän Kukkaiselämälle.
No, olisiko nyt sen Länsipolun muutosjutun aika kaiken tämän kirja- ja kustantamofarssin keskellä? Lupailin tätä juttua aiemmin ja tässä se on.
Länsipolun kanssa kävi vähän samoin kuin Itäpolun. Tuli liian kapea silloin rakentaessa. Polku vieläpä kapeni entisestään, kun reunuskasvit rönsyilivät. Länsipolku jatkuu etupihalla ja sama ongelma oli sielläkin. Näissä rönsyilevissä kuvissa on edesmennyt Mikki.
Kun levensimme polun, poistin turhat muovireunukset reunakivien alta. Olivat rumia ja niistä ei ollut tuon taivaallisen hyötyä. Samalla nostin istutusalueita, jotta eivät kuivuisi niin helposti.
Noh, polusta tuli leveämpi, mutta Mortin oli silti hankalaa pysyä ”kaidalla polulla”. Yleinen ongelma tänä päivänä, eikö?
Etupihan polku leveni myös. Tässä kuvassa Morttikin on polulla.
Loppuun tilannekatsaus siitä kustantamo- ja kirjafarssista. Laki taitaa kovasti olla puolellani. Kukkaiselämää on yritykseni PRH:n rekisteröimä toiminimi ja puutarha-alalla yleisesti tunnettu ja vakiintunut. Nimeä on käytetty toisten toimesta luvatta ja näemmä nimellä tehdään edelleen kuluttajia harhaanjohtavaa markkinointia.
”Elinkeinonharjoittaja, jonka elinkeinotoiminnassa on tahallisesti tai huolimattomuudesta loukattu toisen oikeutta toiminimeen, on velvollinen suorittamaan loukatulle kohtuullisen hyvityksen toiminimen käyttämisestä sekä korvaamaan loukkauksesta aiheutuneen vahingon.”
Korvauksia ja oikaisua odotellessa…
Oletko muuten jo käynyt lataamassa ilmaisen tekemäni Kukkaiselämää-puutarhakalenterin? Löytyy kaupastani.
Kivaa tiistai-iltaa!
Kaunis polku ja ihanan rönsyilevä juuri tuossa ekassa kuvassa, vaikka ymmärrän kulkemisen hankaluuden 😀
Kiitos, Saila. Kaunis oli, mutta hankala kulkea.
Kiitos havainnoillisesta vinkistä – polut kannattaa tehdä heti tarpeeksi leveiksi, niin reunakasvit eivät rönsyile polkua liian kapeaksi. Ja superiso kiitos puutarhakalenterista!
Voimia tuon kirja- ja kustantamofarssin kanssa elämiseen. Tidella ikäviä tuollaiset jutut, jotka vievät voimavaroja ja tuottaa tarpeetonta mielipahaa.
Kiitos, Tarja. Kaikkea ei tule ajateltua loppuun asti, kun tekee noita pihatöitä. Aika paljon olen oppinut ns. kantapään kautta.
Kiitos. Voimia tässä tarvitaan. Toivottavasti terveys kestää.
Voi miten ihana on tuo ensimmäinen kuva <3 Juuri meinasin tänä kesänä kaventaa yhtä polkua, kun on tuntunut liian leveältä 😀 Pitääpä kuitenkin laittaa mieleen, ettei passaa liikaa kaventaa sitä. Aurinkoisia päiviä!
Kiitos, Minna? Juu, ei kannata liikaa kaventaa.