Hei!
Pidin viisi päivää lomaa puutarhasta. No, kukkaruukut kastelin, mutta en muuta. Pidin silmät visusti kiinni ruukkuja kastellessani, jotta mikään puutarhan sotku yms. ei kävisi hermoon…
No, sitten kävi kaveri kaupassa ja pyysi saada nähdä puutarhaa. Varoitin, että siellä on kaaos. Kaverin mielestä oli kaiketi nättiä, mutta itseä otti pannuun ja pahasti puutarhan kunto. Kaikkialla keltaisia lehtiä, vesiheinääkin oli kastelusta johtuen uudessa Ruusutarhassa, kuivuudessa kellastuneita kasveja. Kamalan näköistä!
Eihän siinä auttanut muu, kuin eilen kömpiä sinne pihamaalle. Ketutti jo mennessä. Ajatteles, ja tämän puutarhanhoidon pitäisi olla sellainen rentouttava harrastus! Ei ole! (Tänä kesänä, eikä toissa kesänä, kun raekuuro tuhosi kaiken.)
Luottokasvini pikkusydämet makoilivat pitkin ja poikin, oli katkenneita yms. Tuli sellainen luolanaismainen brutaali reaktio! Vedin kaikki pikkusydämet maan tasalle ja kärräsin kompostiin. Sinne menivät! Mitäs retkottivat ja kukinnotkin olivat ruskeita.
Ei muuten retkota enää! No, heitin noitten raatojen päälle syyslannoitetta, siihen vielä uutta multaa ja kastelin. Nyt odotellaan, kuinka käy. Monena syksynä ovat nimittäin aloittaneet uuden, pontevan kasvun alas leikkauksen jälkeen. Samoin toivon käyvän nyt. Toinen vaihtoehto on, että kuolla kupsahtavat. Minkäs teet? Eivätpähän retkota. Ei nyt kyllä voi lopputulosta nätiksi sanoa, mutta ei käy niin pahasti hermoon. Heh, heh…
Joo, kuumakalle iski jälleen, mutta kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa ja nämä jutut menevät tunteisiin. Kuten ne Austin-ruusutkin…
Sen olen päättänyt, että jatkossa shoppailen puutarhaan vain ruusuja, pioneita ja hortensioita. No, jokunen sormustinkukka ja salkoruusu ovat sallittuja. Alan ymmärtää, miksi em. kasvit ovat englantilaisten puutarhojen perusta. Niin tulevat olemaan minunkin. Jahka tilipäivä koittaa ja kaupoista löytyy, suuntaan hortensiaostoksille.
Minun puolestani kaikki ritarinkannukset, nauhukset, kurjenpolvet yms. saavat jatkossa vähentyä. Minä uskon noiden em. kasvien upeaan kolminaisuuteen.
Samoilla raivoilla siivosin koko takapihan. Korjasin ihan mukavan sadonkin kasvimaalta. Mies oli kasvattanut perunoita, puna-, kelta- ja valkosipulia. Niin ja kastelin sen pari tuntia. Sadettimet ovat hyvä apu, mutta niiden kastelu on sellaista ensiapua.
Mehiläiset tuntuvat rakastavan nauhusten lisäksi doorianvillakkoa, joten kaipa minunkin on niitä siedettävä pölyttäjien vuoksi.
Viikolla tein tädilleni nimpparikimpun oman puutarhan kukista.
Tein myös kaupan puolella tilauskimpun…
ja kranssin.
Jep, tällainen oli tämä viikko. Ensi viikolla kauppaan tulee taas ihanaakin ihanampia mekkoja. Niitä innolla odottelen!
Ai niin. Huomisaamuna aloitan viikon ihopoliklinikalla. Kävin reilu viikko sitten päivystyksessä oudon ja tulehtuneen ihottuman vuoksi. Kolme lääkäriä silloin tuijotti vatsamakkaroitani ällistyneinä. Kun eivät muuta keksineet, sain antibioottikuurin. Eipä tuo kummemmin auttanut. Ihottuma valuu vain alaspäin. Nyt sitä on jo reisissäkin. Voipi olla, että huomenna otetaan koepaloja vaivan selvittämiseksi. Psoriasis minulla jo on, ja se on ihan eri näköistä kuin tämä ihottuma. Saa nähdä, mitä taas löytävät. Eiköhän kerätä täysi kymppi niitä autoimmuunitauteja täyteen. Vasta niitä on seitsemän. (Olenko katkera? Olen!)
Tänään voisin jatkaa tuota puutarhan siivoamista hyvässä seurassa (alla), kun keli on vielä siedettävä. Helteellä en jaksa.
Mukavaa sunnuntaita!
Joo, tämä on niin surkeaa kun kuivuus vaivaa. Siinä retkottaa sekä puutarhuri että kasvatettava.
Toivottavasti löytyy diagnoosi ja apu. On sinulla kyllä kestämistä noissa vaivoissa.
Totta. No, alustava diagnoosi löytyi. Joka viikko jotakin..
Meidän äiti oli parin päivän reissussa ja kävin hänen kotonaan viemässä yllätyslahjaa. Piha oli aivan kuiva ja kukat nuupahtaneet, vaikka tiedän että ne oli juuri ennen reissua kasteltu kunnolla. Ei auttanut muu kuin kaivella vesipisteen avain esille ja kastella koko piha ja kukat.
Tsemppiä lääkärireissuun Satu <3
Kiitos, Outi. Kuivaa on. Tälle viikolle on onneksi luvattu sadetta useammalle päivälle.