P:n määrä on vakio

Moi!

Minun pitäisi olla onneni kukkuloilla. Tavallaan olenkin, mutta en voi sanoa, että elämä tuntuisi taas kovin reilulta.

Avasin Kukkaiselämää-pop up -kaupan viime perjantaina Lappeenrannan keskustassa Kinnusen talossa. Alun perin piti avata kauppa jo alkuviikosta, vaan kohtalopa puuttui taas peliin.

Makasin alkuviikon karmean noidannuolen kourissa. En voinut istua, seisoa enkä kävellä. Kipu oli niin kovaa, että itkin ja pystyin olemaan vain tietyssä asennossa pitkälläni. Tuota kesti vajaat kolme päivää. Sitten elin yhden melko normaalin päivän.

Viime torstaina näkökenttäni sumentui. Siitä lähtien olen elänyt kuin ”Lontoon sumussa”. Kaikki on harmaata. En voi katsoa kauan tv:tä, en tietokonetta saatikka kännykkää. Tämänkin jutun kirjoittaminen on melkoista tuskaa, kun en näe kunnolla näyttöä, enkä näppäimiä.

Kävin perjantaina silmäpolilla näyttämässä silmiäni. Löytyi vain iriitti, joka minulla on nyt ollut jo vuoden putkeen. No, oli se vajaat kaksi viikkoa välillä poissa. Nyt tulikin aivan uudella voimalla ja tämä on yhtä tuskaa.

Alan vilpittömästi uskoa siihen, että minun ei ole tarkoitettu olevan iloinen eikä onnellinen. Joka kerta, kun kokoan itseni vastoinkäymisistä, tulee kohtalolta turpaan kahta kauheammin. Olo on aika epätoivoinen.

Sain vuokralle ihanan liikehuoneiston ja tein optimistisena tulevaisuuden suunnitelmia ajatellen muuttavani elämäni oman näköisekseni. Ja tässä sitä taas ollaan. Sumussa!

Olen silmäpolin asiakas ja aina vain määrätään Kortisoni-tippoja ja -voidetta. Kuuri alusta kerta toisensa jälkeen. Ei mitään pysyvää hoitoa tms. Melkein joka kerran on eri lääkärikin.

Kyllä tässä alkaa mennä usko elämään ja kaikkeen hyvään. Yritä vaikka kuinka, tulee aina seinä vastaan.

Kyllä minä tuonne kauppaan huomenna kömmin, mutta kassatyöskentely voipi olla melkoisen hidasta ja kankeaa, kun en näe kunnolla. Olkaa siis minulle armollisia, armaat asiakkaat.

Tänään kävin reumapolilla. Reumalääkärini yrittää löytää jälleen uutta lääkettä, jolla saataisiin selkärankareuman ja ihon lisäksi silmien tulehdus kuriin. Vielä ei ole silmissä pysyviä vammoja ja toivotaan, ettei tule. Uusi biologinen lääke on varmaan taas tiedossa. Tämä kaksi kuukautta ollut uusi lääke paransi aika hyvin psoriasiksen, mutta silmät ovat tohjona.

Näillä mennään. On otettava vastaan sitä, mitä annetaan. Anteeksi ruikutus, mutta epätoivoa on ilmassa.

Silmät sanoivat nyt sopimuksen irti, joten on mentävä köllöttämään silmät kiinni.

Hyvää viikkoa.

16 thoughts on “P:n määrä on vakio

  1. Ei tässä voi muuta sanoa kuin että jaksamista ja erittäin nopeaa tilanteen paranemista <3

    1. Niin vetää minutkin. Tämä on jo surkuhupaisaa, mutta ei kyllä naurata yhtään.

  2. Surullista, kun nämä elämän ”jättipotit” kertyvät aina vain harvoille ja valituille. Eräällä jo kauan sitten edesmenneellä läheiselläni oli yhtä mittava lista samantyyppisiä sairauksia kuin sinulla ja vain takaiskuja takaiskun perään. Toivottavasti sinulle löytyy lääkitys, jolla pääset eroon edes muutamasta riesasta. Tsemppiä!

  3. Voi ei olen todella pahoillani että sinulla on kaikenlaista vastoinkäymisiä koko ajan . Toivottavasti paremmat tuulet alkavat puhaltamaan.

  4. Toivottavasti tilanne helpottaa pian. Sisua ja yritteliäisyyttä monen naisen edestä sinulta ainakin löytyy. Olkoon ne avuksi tässäkin kriisissä.

    1. Kiitos, Between. Alkaa tämä pikku hiljaa jo lamauttaa meikäläisenkin. Mutta eipä kai auta kuin yrittää ja jaksaa.

  5. Voi ei, onpa todellla ikävää….
    Toivon että tilanne paranee pian. Voimia sinne!

Vastaa käyttäjälle Satu Peruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: