Vastaisku… maailmalle?

Vastaisku… maailmalle?

Moi!

Jatkan puutarhamme suosikkikuvieni postaamisella. Edellinen juttuni oli otsikolla ”Vastaisku Valtterille”. Tämä onkin jo asteen verran enemmän…

Minua on luonnehdittu sanoin: ”Vaativa suorittaja”. Jaa-a. Sitä osaan kyllä olla. On minussa toinenkin puoli, se herkkä, epävarma ja ajoittain lamaantuva. Mistä lamaannun? Epäoikeudenmukaisuudesta. Toisaalta joskus sisuunnun siitä ja se on käynnistävä voima. Saa nähdä, kumpi puoleni ottaa vallan.

Tällä hetkellä olen niin äkäinen, että on varmaan parempi, etten avaa asiaa enempää. Sen vain totean, että tässä maailmassa ei ole mitään reilua. Ehkä siksi pidänkin eläimistä enemmän kuin ihmisistä. Koira on ihmisen paras ystävä ja puutarha on hyvä paikka. Taidan olla liian herkkä ja särmä tyyppi tähän maailmaan?

Uskon vapaaseen markkinatalouteen. Uskon, että tiettyyn pisteeseen asti ihminen on oman onnensa seppä. Uskon rehellisyyteen ja reiluuteen.

Viime aikoina on tullut vähän ”koulukiusattu olo”, vaikken siellä koululla enää vaikutakaan. Tiedätkö sen fiiliksen: ”Me ei leikitä sun kanssa.”? Minä tiedän. Monesta paikasta ja monilta vuosilta. Aina se jaksaa yllättää uudelleen. Olen miettinyt, mistä se johtuu. Mitä teen väärin? No, toisaalta se kasvattaa sisua. Totisesti.

Olen kaiken kauniin vaalija ja suljen pois elämästäni juonittelijat, jos suinkin voin.

Yritän ottaa opikseni tästäkin. Tällainen avautuminen tällä kertaa. Mutta tämänkin aion kääntää voimakseni.

6 thoughts on “Vastaisku… maailmalle?

  1. Tsemppiä, Satu! Vaikka en tiedä, mistä on kyse, mutta ei tarvitse aina tietää välittääkseen. Voimia ja hyvää sisukasta mieltä!

    1. Kiitos, Saila. Epäreiluus suututtaa. Sitä on näemmä hyvin paljon myös yrityselämässä. Pieni piiri pyörii. Hymyillään ja isketään puukolla.

  2. Todella kauniita kuvia.
    Sinä kyllä pärjäät ja selviät.
    Mukavaa helmikuun jatkoa.

    1. Kiitos. Pärjään kyllä, mutta epäreiluus suututtaa. Ei ole vapaata ja reilua kilpailua, vaan sitä suorastaan tunnutaan pelättävän. Pienet piirit pyörivät.
      Mukavaa helmikuuta. Kevättä kohti mennään.

  3. Viime aikoina on ollut paljon puhetta ns. ghostaamisesta. Minä en koe sitä niin että se on paheksuttava tämän ajan ilmiö, vaan niin että jos on niin negatiivinen ihminen että syö kaiken ilon ja energian minultakin tai henkilö tuottaa tietoisesti pahaa mieltä ympärilleen, ei minun tarvitse sitä sietää. Sellaisille ihmisille harvoin auttaa suoraan sanominenkaan. Suljen heidät pois ja valitsen mieluummin asioita jotka auttavat jaksamaan tässä pandemian kurituksessa ja muutoinkin välillä rankassa maailmanmenossa. Puutarha, kesä, perhe, lemmikit, kauniit asiat ja kauniit kuvat kuten nuo ihanat kuvasi, auttavat jaksamaan ja antavat voimaa. Paljon voimia ja kaikesta huolimatta ihanaa keväänodotusta. Ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu!

    1. Kiitos? Juu, kyllä tässä pärjäillään.

      Tässä on kyse siitä, että rajoitetaan reilua, kaupallista kilpailua. Minulle ei myydä kauppaani tiettyjä tuotteita, kun myyjän kaverin bisnes ilmeisesti kärsisi siitä. Tosin myyjän kaverin bisnes on usean kymmenen kilometrin päässä minun kaupastani. Se suututtaa, että tämän myyjän lonkerot näyttävät yltävän vähän joka paikkaan. Törmään jatkuvasti häneen kerta toisensa jälkeen.
      Jotenkin minusta tuo on ihan säälittävää touhua. No, maailmasta onneksi löytyy myös ihmisiä, jotka myyvät minulle. Kapulat rattaissa eivät näitä rattaita pysäytä. Päin vastoin. Silloin, kun hikeennyn, alkaa tapahtua.

      Ilmeisesti tämä on näitä yrittäjyyden pimeitä puolia. Eikä ole ainoa laatuaan, johon olen törmännyt.

      Ihanaa kevään odotusta.

Vastaa käyttäjälle KruunuvuokkoPeruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: