Miksi edes yrittää?

Hei!

Täällä sitä ollaan taas sängyn pohjassa. Alkaa olla epätoivoinen olo. Kannattaako meikäläisen yrittää yhtään mitään?

Tuntuu, että kaikki, mitä yritän, on tuomittu epäonnistumaan. Aina tulee kipu ja sairaus, joka vie pohjan kaikelta.

En taaskaan voi olla kaupassani. Voin vain maata sängyssä tietyssä asennossa, jotta viiltävä kipu ei lävistä vartaloani. En voi istua, enkä olla pystyssä.

Tämä tuska alkoi jo kuukausi sitten. Välillä meni paremmin ja nyt on taas sama tilanne.

Kuukausi sitten yritin saada apua reumapolilta. Eivät edes vaivautuneet vastaamaan avunpyyntööni. Tämän viikon maanantaina lähetin kolmea eri kautta viestiä ja pyysin apua. Lähettivät lääkärin vastauksen kuukauden takaiseen viestiini. Lyhyesti sanoen reumalääkäriä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näin ajattelen asiasta ja kutakuinkin näin kerroin sen reumapolillekin:

”Hei!

Kiitos vastauksesta. (siitä kuukauden vanhasta)

Kipu selässäni on suoraan sanoen helvetillinen. Kipu on vasemmalla kylkiluiden alapuolella ja säteilee jalkaan (puutuu) ja välillä käteen. Tätä on nyt ollut enemmän tai vähemmän kuukauden verran.

Paracetamol 1000 mg, Tramal ja Meloxicam eivät juurikaan auta. Ei myöskään Burana, kipugeeleistä puhumattakaan. ( Ei auttanut akupunktiokaan.)

Lääkäri sanoi viimeksi vastaanotolla käydessäni, että ole yhteydessä, jos on ongelmaa. Taisi olla sanahelinää. Lähes aina, kun on ongelma, käännytetään pois. Minulle jopa naureskeltiin muutama vuosi sitten, kun olin huolestunut jalkani patista. Oli sitten Pyodermaa.😡 (Kuuluu autoimmuunisairauksiin ja ilmeisesti Humira, silloinen biologinen reumalääkkeeni, aiheutti sen.)

Voisinpa jakaa tämän kokonaisvaltaisen kipukokemuksen, jotta ymmärrystä ja empatiaa löytyisi.

Kävin tänään työterveydessä. Samalla käynnillä todettiin kuuloni alentuneen luokkaan 4. (Huonoin)

No, en paljon näe (iriitin kortisonihoidon vuoksi oikea silmäni on lähes sokeutunut kaihista), enkä kai kohta kuulekaan. Vielä kun saadaan tunto pois, lakkaan vaivaamasta teitä (reumapolia).

Kiitos. Hyvää kesää.”

Tällaista on monisairaan elämä. Hoidosta on tapeltava (hyvällä et saa), etkä sittenkään sitä hoitoa saa. Poliklinikan lääkäri on kuin kunigas, joka päättää kenelle hyvää hoitoa verovaroin annetaan. Lisäksi teet vielä joka vuoden alussa 590 euron ”etelänmatkan” apteekkiin saadaksesi biologiset lääkkeet, jotka eivät edes välttämättä pure sairauksiin. Lisänä vielä jokainen polikäynti, jos sinne siis sattuisi pääsemään, maksaa reilut 40 euroa.

Kaiken päälle jotkut terveet ihmiset pitävät sinua työtä vieroksuvana valittajana. Olenpa saanut eräältä esihenkilöltä vielä näinkin kannustavan kommentin, ”Eihän sulla ole edes etenevää lihasrappeumasairautta”. Juu, ei ole. Anteeksi siitä, mutta meikäläisen tuurilla tulee sekin. Voin vannoa, että tuon em. kommentin muistan hautaani asti.

Tämä kirjoitus on ikävä kyllä erittäin negatiivinen, masentunut ja täynnä vihaa ja katkeruutta. Valitan, tuolle tuntuu ja tunteita tässä tuulettelen – jälleen kerran. Blogin nimi ei taida enää vastata bloggaajan nykyelämää. Tästä on Kukkaiselämä kaukana.

Pahoittelen mahdollisia virheitä ym, sillä kirjoitan tätä kännykällä selälläni sängyssä. Istua en tänään(kään) voi.

13 thoughts on “Miksi edes yrittää?

  1. Voi Satu, en tiedä miten lohduttaisin sinua 🙁 Olen niin pahoillani, että joudut kärvistelemään kipujesi kanssa. Jos olisin lähempänä tulisin auttamaan sinua jollain tavoin vaikka työskentelemällä ihanalla puodillasi puolestasi. Ajattelen sinua lämmöllä ja toivon sydämestäni, että toivut pian <3

  2. Voi sinua! Vahva olet, olen aina sanaton, että miten ihminen ei saa apua.

    1. Kiitos. Minkäs teet? Pitäisi varmaan vaihtaa maisemaa pääkaupunkiseudulle.

      1. Kyllä suututtaa puolestasi. Ehkä meidän kaikkien pitäisi asua Meilahdessa, jotta olisi edes mahdollisuus saada sitä kehuttua maailman parasta terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa. Ihan käsittämätöntä.

        1. Kiitos. Niin, sinne suuntaan kai on muutettava. EKSOTE ei oikein pelitä.

  3. Mitä tähän sanoisi😭 ihminen osataan hylätä.
    Senkö vuoksi ettei osata enää auttaa? Käy ylpeyden päälle.
    Tämä kokemus mulla vaikka sinuun verrattuna mitättömästä vaivasta. Noh, silti se on edelleen olemassa, koska haavan ympäristö on törkeän näköinen.n

    1. Voimia toipumiseen❤️.

      Iskee minuunkin välillä epäilys, ettei ehkä osata. On helpompaa ignoorata. Täällä kotona makaan jo kolmatta päivää taas tuskissa. En voi istua, en seisoa. Kinttu koukussa toisen päällä makaan selälläni tyyny tukemassa selkää. Kyllä tässä kipulääkkeitä kuluu ja päivät käy pitkiksi.

  4. Sanattomaksi todellakin vetää ja ihan uskomattomalta tuntuu, että tapahtuu ihan oikeasti täällä meidän Koti-Suomessa, jossa sinäkin olet eräätkin veroeurot maksanut saamatta niille kuitenkaan ansaittua vastinetta. Eikös niitä kuitenkin nimenomaan mm. näitä meidän ”korkealuokkaisia” terveyspalveluita varten kerätä?

    Alkaa omat murheet tuntua aina varsin pieniltä, kun täällä käy.

    En osaa muuta kuin lähettää lämpimän etähalauksen.

    1. Kiitos, Annukka. Jokaisen murheet ovat isoja kyseiselle ihmiselle. Minulla nyt sattuu olemaan näitä terveysongelmia vähän yli tarpeiden, eikä loppua näy.

Vastaa käyttäjälle SatuPeruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: