Heh, kaikenlaista mielen päällä

Heh, kaikenlaista mielen päällä

Heisulivei!

Alkuun iso kiitos kaikille eilen puutarhassamme vierailleille. Tuollainen puutarhapäivä on vähän kuin tällaisen puutarhapuurtajan tilipäivä. Kehuja satelee niin, että poskia punoittaa ja tavallaan omatkin silmät avautuvat näkemään puutarhan kauneuden.

Monet ärräpäät siellä on lueteltu ja selkä rikki kaaduttu iltaisin sänkyyn. Välillä epätoivokin iskee terveydellisten haasteiden ja pitkän kuivuuden ja helteen vuoksi. Vaan kaikki tuo unohtuu, kun näkee puutarhavieraiden ihastuksen. Iso kiitos!

En laskenut kävijöiden määrää, mutta vieraita oli paljon. Yllättävän paljon, kun huomioidaan, ettei paikallinen matkailu-, eikä kaupungin tapahtumasivusto mitenkään – ainakaan omien huomioideni mukaan, tänäkään vuonna Avoimia puutarhoja huomioinut ja niistä infonnut. Etelä-Saimaastakin oli puutarhamme jäänyt listalta kokonaan pois. No, onneksi on omat kanavat ja ei olla muiden varassa. Hyvin siis puutarhamme löydettiin ja kelikin suosi.

Enpä malta olla kommentoimatta tuota matkailupuolta muutenkin, kun nyt taas kerran suuni avasin. (Heh, kannattaisi ehkä joskus olla hiljaa!)

Miksei tällaisen pikkukaupungin matkailussa panosteta luonnostaan jo oleviin asioihin? Täällä on Saimaa, upeita metsiä, pyöräilyreittejä, Rakuunamäki, Linnoitus, satama. No, Linnoitusta ja satamaa markkinoidaan, mutta pitääkö sinne raahata hiekkalinnan luo aivan hirveitä parakkeja, joista jokainen on eri värinen. On myös pomppulinnaa kaupungin paraatipaikalla. Okei, pomppulinna on lapsille kiva, mutta kaupungin upeimmalle paikalle luulisi keksittävän muutakin kuin parakit ja pomppulinna! Saunamaailmaakin jossain vaiheessa suunniteltiin. Huh, huh!

Kaupungin pääkatu, Valtakatu kurjistuu, kun kaikki tungetaan persoonattomiin kauppakeskuksiin. Jotenkin tulee fiilis, että ihaillaan ”Suuren Ameriikan tyyliä”. Voitaisiin panostaa ihaniin puistoihin ym. ilman päälle liimattua muovista tunnelmaa. Puutarhamatkailun päälle täällä ei ymmärretä pätkän vertaa!

Meillekin puutarhaan on tullut vieraita busseilla eri puolilta Suomea jo vuosikausia, eikä olla ainoita. Puutarhakulttuuria ei arvosteta tuolla kaupungin piireissä. No, pärjätään tässä ilmankin. Tulipa vaan mieleen.

Ja takaisin aiheeseen – puutarhaan. Olen panostanut amppeleihin ja mieheni teki uudet kukkalaatikot. Olen niitä jo jonkin aikaa häneltä pyydellyt ja nyt ne Avoimiin valmistuivat. Olen sitä mieltä, että muoviset kukkalaatikot ovat käytännölliset, mutta armottoman rumat. En tykkää. Sellaiset meillä on ollut aina. Vaan nyt tuli asiaan muutos!

Mieheni teki kukkalaatikot vanhan lipaston laatikoista. Niitä piti kaventaa ja tukea pohjasta. Sisus suojattiin muovilla. Laatikot maalattiin roosaksi ja nupit saivat kullan värin. Laatikot ovat mustien metallisten hyllykannattimien päällä. Tykkään!

Yritin löytää kauniita puisia kukkalaatikoita kaupoista ikkunalle, vaan eipä löytynyt koko Suomesta. Jotain rimalaatikoita olisi ollut tai liian lyhyitä. Ulkomailta löytyisi, vaan kuka niitä jaksaa viikkokausia odotella ja olisi niillä hintaakin. Oma apu – paras apu.

Kesäkukat ottivat vähän nokkiinsa äkillisestä laatikkomuutosta. No, kyllä en toipuvat.

Tänä vuonna Avointen aikaan meillä kukkivat hortensiat. Meillä on 30 hortensiaa ja aion hankkia niitä lisää.

Muutoinkin muutama perenna saa jälleen häädön ja istutan tilalle kukkivia pensaita. Haen helppohoitoisempaa kukkaloistoa. Kuumat kesät tuovat haasteensa ja en jaksa seisoa kaikkia iltoja kastelemassa nuokkuvia perennoja. Myös niiden alas leikkaus on luku sinänsä syksyisin. Vanhuus ja vaivat lisäävät mukavuudenhalua myös puutarhan puolella – kauneudesta tinkimättä.

Tein puutarhapäivään selfiekehyksen. Heh, huomaa kuvasta, että puutarhurin niskat ja selkä ovat hieman jumissa ja jännittyneitä. No, tänään menen taas akupunktioon.

Tällä viikolla oikea silmäni leikattiin viimein. Monissa liemissä olen keitetty, mutta tuo silmäoperaatio oli ällöin homma, jossa olen ollut. Google lisäsi tuskaa. Mietin siinä leikkauksessa, että nyt imetään linssi pois ja nyt se pussi täytetään ym. Vilkas mielikuvitus, kun on… Näkö kuitenkin kirkastui kerralla ja ei se leikkaus kauan kestänyt. Toiselle silmälle tehdään sama operaatio jonkin ajan kuluttua.

Kun vertaan leikatun ja leikkaamattoman silmän näköä, on ero valtava. Elelin tuon vasemman leikkaamattoman silmän näön varassa vuoden. Aika himmeää kaikki oli.

Tänään on puutarhapäivä. Tiedossa siistimistä, leikkausta ym. Perjantaina saan Pohjois-Karjalan Martat puutarhavierailulle. Huomenna minut löytää taas Kinnusen Talosta Kukkaiselämää-kaupasta. Tervetuloa moikkaamaan. Kaupan voisi pian ristiä ”Mekkoiselämää-kaupaksi”.

Kivaa viikkoa!

12 thoughts on “Heh, kaikenlaista mielen päällä

  1. 🌼🌸 Näyttää niin kauniilta.. Harmi että meni tänäkin vuonna välistä avoimet, viellä mä tuun ihailee tätä sun pihaa 😊

  2. Teidän puutarha on niin ihana, että en yhtään ihmettele, että sitä bussikyydilläkin tullaan ihastelemaan.
    Ihan mielettömän kiva oli kuulla, että leikkauksesta on ollut apua näön suhteen. Kiva jos tuo toinenkin silmä saadaan pian myös hoidettua.
    Ihanaa viikkoa sinulle Satu <3

  3. Saamasi kehut ovat täysin ansaittuja. Teillä on kaunis puutarha.
    Kotka osaa mainostaa kauniita puistojaan ja ne ovatkin oikeasti tosi mielenkiintoisia. Ja niissä on otettu huomioon erilaiset käyttäjätkin. Monilla paikkakunnilla tehdään kyllä monenlaisia kesäkukkaistutuksia, mutta perennoja käytetään melko vähän. Tai sitten ei muisteta aina hoitaa alkuvaiheessa tarpeeksi. Toivoisin monen kaupungin ottavan Kotkan puistoista mallia ja panostavan myös eri aikoihin kukkiviin puihin, pensaisiin ja perennoihin.

    1. Juuripa näin. Kotkasta voisi ottaa mallia. Täällä meillä on vähän sellainen keinomaailma- ja muovikulttuuri hyvin helposti valloillaan.

      Haaveillaan eurooppalaisista turisteista ja ennen kaikki laskettiin Venäjän varaan. Ei arvosteta kotimaisuutta ja aitoutta sen enempää nähtävyyksissä kuin markkinoinnin kohderyhmissäkään. Tämä siis minun mielipiteeni. Voihan olla toisinkin. Meillä on esimerkiksi vesitorni, joka oli vuosia suljettuna. Nyt se viimein avattiin rapistuneena ja homeen hajuisena. Monet joutavat haihatusrahat olisi voitu ohjata vesitorninkin kunnostukseen.

  4. Teidän piha oli ainoa mitä lähdin katsomaan, syynä juurikin hortensiat. Niistä vähän sinulta kyselinkin. Itse viime syksynä istutin ensimmäiset kolme ja tälle syksylle sitten vähän lisää…Teillä on todella tunnelmallinen piha, joten en ihmettele ihmisten kiinnostusta pihaanne kohtaan.
    Meilläkin oli mieheni tekemät puiset kukkalaatikot ikkunoiden alla (talo rakennettu 30 v. sitten), tosin niiden sisällä oli ne sysirumat muovilaatikot. Poissa ne ovat olleet jo varmaan 10 vuotta, kun menivät huonoon kuntoon, mutta nyt voisi pyytää uudet. Ensimmäisenä kiinnitin pihallennen tulllessa huomion juurin noihin kukkalaatikoihin.
    Onko se pieni puu sivupihallanne sateenvarjojalava vai joku muu? Ja siinä samalla sivulla oli sininen piikikäs ohdakkeen näköinen kukka, mikäs se on?

    1. Kiitos vierailusta. Sivupihan puu on riipparaita. Siniset perennat ovat sinipallo-ohdake ja sinipiikkiputki.

  5. Luin uutisen puutarhanne ja kotinne myynnistä😮 Oletteko nyt ihan varmoja? Vielä täällä elokuun alussa puhkut intoa uusista hortensioista ja avoimetkin sujuivat ihanasti. En tietenkään halua puuttua kenenkään elämään mutta itse aikanaan kun masennuin, olin heti valmis luopumaan mm. blogini kirjoittamisesta. Esimieheni sanoi silloin minulle, että mieti vielä se on niin sun juttusi. Olen monesti muistellut hänen sanojaan jälkeen päin ja kiitellyt niistä💕 Voimia sinulle❤️

    1. Varmuudella tulen itkemään ja ikävöimään tätä taloa ja puutarhaa. Sitten taas, kun otan järjen käteen, tajuan, että homma menee koko ajan vaikeammaksi. Tänä kesänä olin koko kesän sairas. Selkä ja silmät olivat rikki ja siihen päälle ihojutut. Kaksi viimeistä kesää ovat olleet todella kuivia. Puutarhanhoitoni on ollut lähinnä letkutelineenä oloa iltaisin kahdesta kolmeen tuntiin. Siinä välissä haravoin keltaisia lehtiä. Äitini, pian 84 vuotta, ei jaksa olla puutarhakaverinani ikuisesti. Tuntuu, että yksin homma ei ole niin kivaa kuin jonkun kanssa. Mies rakentaa pihajuttuja ja tekee pihahommia kiireiltään joskus, mutta puutarhanhoito ei ole hänen intohimonsa. Tällä terveydellä ja yksin en selviä. Iloisesta puuhasta tulee verenmaku suussa rehkimistä. Siispä muutan kerrostaloon ”kuolemaan”, kuten tuppaan sanomaan. Sillä jotain minusta kuolee pois. En ole sitten enää ennallani. Ei mahda mitään. Elämä on syvältä.

Vastaa käyttäjälle vaaleanvihreaaPeruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: