Hellou!
Kirjoittelenpa pitkästä aikaa kuulumisia kaiken ”muotihuuman” keskeltä.
Täytyy sanoa, että vähän paremmin nyt menee kuin viimeiset puoli vuotta. Olen jo ollut taas reilun viikon verran Kukkaiselämää-kaupassani. Mieheni sai pyörittää kauppaa kuukausitolkulla, kun sairastin. Syksyllä jouduin kahdesti mahavaivojen vuoksi sairaalaan. Maha tulehtui biologisesta lääkkeestä. Tuon lääkkeen jälkeen oli jo toinenkin uusi, hidasvaikutteinen biologinen. Viimeinen vaihtoehtoni biologisista. Oli sen verran hidasvaikutteinen, ettei koskaan vaikuttanut minuun. Nyt on meikäläisen biologiset läpikäyty. Enää ei ole mitä kokeilla.
Viime kuussa kävin Meilahden reumapolilla ja toimimaton biologinen lääke vaihdettiin Jak-estäjään. Luulen, että se saattaa toimia. En ole niin kipeä nivelistäni. Tosin nytkin on jäätävä väsymys. Sinnittelen tässä koneella, sillä jos lähden pötköttelemään, nukahdan oitis.
Viime viikolla kävin vatsalaukun tähystyksessä. Ei löytynyt mitään. Kävin, koska olen laihtunut vuoden aikana kymmenisen kiloa. Elän kaurapuurolla, hedelmillä ja marjoilla. Aamuisin syön myös rahkaa ja herkkuina vähän suklaata ja jäätelöä. Että semmoinen ruokavalio. En ole yhtään laihtumisesta pahoillani, mutta se ottaa päähän, että lähes kaikki ruoka ja juoma koskee vatsaan. Jopa vesi! Olen päivät kaupallani pelkällä vedellä ja parilla suklaapalalla. En uskalla syödä kipujen vuoksi. Aamulla olen syönyt ihan hyvän aamupalan ja sitten 17.30 tultuani kotiin syön puuroa. Illalla ehkä vähän jäätelöä. Niillä mennään. Halvaksi tulee ruokailu.
Parin viikon kuluttua on luvassa tietokonetomografia. Katsotaan, mitä sisällän.
Tulehdusarvot ovat olleet koholla varmaan vuoden. Ei ole terveellistä elimistölle. Mutta minkäs teen?
Vappuna istutin muutaman orvokin sisäänkäynnille. Multiin pääsi myös pari verililjaa ja muratti. Ruukutin lisäksi maassa talvehtineet ruohosipulin ja raparperin. Siinähän sitä puutarhahommia olikin. Pieneksi on mennyt meikäläisen puutarhurointi. Ostettiin viisi säkkiä multaa. Siinä on koko kesän mullat. Ennen oli noin sata säkkiä.
Se on huvittavinta, että väsähdin kymmenen orvokin istuttamisesta ja muusta pienestä puuhasta. Alas on vajottu. Mutta kai tällaiseenkin elämään voi sopeutua, tosin koville se ottaa. Takaraivossani haaveilen vaaleanpunaisesta mummonmökistä mansardikatolla syreenipensaineen. Siinäpähän haaveilen. Ei tule tapahtumaan tässä elämässä. Olen ”kukkaleijona häkissä”.