Elämän julmuus

Elämän julmuus

Hei! Tänne kaakkoon on luvattu huomisesta lähtien reilun viikon ajan joka päivälle sateita. Kyllä sade tarpeeseen tulee, mutta taitaa mennä tuo veden annostelu taas äärilaidasta toiseen. Ensin ei lainkaan, sitten joka päivä.

Mortin kanssa on touhuttu puutarhassa niitä näitä. Siivottu puita kuivista oksista, kasteltu.

Mortti on löytänyt puiden oksille käyttöä.

Näyttää viihtyvän ajuruohopedillä ja poseeraamaankin tällä kertaa suostui.

Ajuruohot kukkivat nyt kauniisti polkujen varsilla. Samoin maksaruoho.

Pionien kukinta alkaa jo vähän ränsistyä ja sateet tehnevät siitä lopun.

Kiinni jäi! Mortti himoitsee rusun juurelta lannoitetta.

Haaveeni on, että alla olevan kuvan etuala on joskus täynnä kukkivia pioneja.

Alla oleva on tällä hetkellä lempinäkymäni puutarhassamme. Tuossa kohdin pähkinäpuun pöntössä asusti vielä onnellinen kirjosieppoperhe. Viisi poikasta, joita emo hoivasi.

Sitten tuli harakka, joka vei emon pöntön suulta suihinsa. Mieheni näki tapahtuman ikkunasta. Koiras ei kuulunut tähän perheeseen. Emo oli yksinhuoltaja. Otimme pöntön alas ja teimme hyönteisistä ja keitetystä kanamunasta mössöä, jota yritimme ruiskulla tarjoilla poikasille. Eivät avanneet suutaan. Kuolivat kaikki puolen vuorokauden sisällä emon kuolemasta. Otimme heti emon kuoltua yhteyttä paikallisiin lintujen auttajiin, mutta kaikki olivat poissa paikkakunnalta mökkeilemässä tms. Oli kyllä surullinen tapahtuma ja itkuhan siinä pääsi. Luonto ja elämä on todella julmaa. No, enää eivät kärsi pienet linnunpojat. Tuli vaan todella voimaton olo, kun yrität auttaa ja et onnistu.

Ruusulan ruusut alkavat kukkia. Kuvasta huomaa, miten valtava vanha omenapuu etupihalla on. Ei sitä enää oikein leikkaamaan yllä alaosaa lukuunottamatta.

Meikä lähtee nyt hammaslääkäriin hellepäivän kunniaksi. Lääkäri korjaa omat mokansa, joten reissu on ilmaista ”hupia”. Onnellista viikkoa!

22 thoughts on “Elämän julmuus

  1. Voi surku emoa ja poikasia :(. Noin vaan yhden harakan takia kuoli koko perhe :(.
    Arvostan, että yrititte auttaa <3. Itse en olisi tiennyt, mitä tehdä.

  2. Luonnonkappaleiden kuolema on aina surullista, varsinkin kun on kyse niistä joilla elämä vasta aluillaan. Ihana tuo sinun pionien paljous, väriskaalaa laidasta toiseen <3 Toivotaan että sateet tulisivat hentona sateena kastellen, ei ryöppynä tuhoten. Aurinkoa tähän päivään!

  3. Mortilla on niin kaunis piha missä leikkiä ja välillä vähän poseeratakin:)
    Sadekin on välillä ihan tervetullut, mutta silleen nätisti ja mieluummin yöaikaan:)
    Surullinen kohtalo kirjosieppoperheellä.

    Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

  4. Niinpä. Surullinen kohtalo. Luin, että koiras hoitaa sen emon kanssa poikasia, jonka kanssa on saanut ensimmäisen pesueen. Loput naaraat, joita koiras on paritellut, ovat yksinhuoltajia. Niin tämäkin, jonka harakka vei. Googletin noita ruokintaohjeita ja olin ottanut eläimiä auttavien paikallisten ihmisten yhteystiedot sanomalehdestä ylös.

  5. Totta. Nuo poikaset eivät koskaan nähneet pöntön ulkopuolista maailmaan. Kirjosieppo talvehtii Afrikassa. Sieltä asti lensi tänne kokeakseen tuon surullisen kohtalon. Kiitos, Onneli.

  6. Kiitos, Sirpa. Juu, sadetta sopivasti yöllä ja aurinkoa päivällä. Tosi surullinen.

  7. Elämä on julmaa joskus, ei voi mitään, vaikka kuinka haluaisi auttaa. Me onnistuttiin kerran pelastamaan poikaset, tippuivat pesästä, mutta olivat ilmeisesti jo niin isoja että selvisivät. Olivat yön sisällä pahvilaatikossa ja aamulla vietiin laatikkoineen kuistiin. Emo tuli pian ihmettelemään laatikon reunalle ja kuikki sisälle. Kohta molemaat vanhemmat pyrähtelivät eväät suussaan niitä ruokkimaan. Muutaman päivän päästä oli lentäneet tiehensä.

  8. Harmi, että poikasten pelastusoperaatio ei kantanut hedelmää, mutta ainakin yrititte. <3

    Tsemppiä ilmaiseen hupiin. ;D

    Ja ihanaa viikkoa, toivotaan, että sääennustuksen ei lopulta pitäisikään ihan paikkaansa (niin kuin yleensä eivät pidä ;)), vaan aurinkoakin vähän saataisiin…

  9. Voi kirjosiepon lapsiparkoja. Vaikka muuten kirjosiepot eivät minulta paljon sympatiaa saa, koska jokaikinen kevät meillä käy niin, että sinitiainen tekee pesän keittiön ikkunasta näkyvään pönttöön. Ja sitten tulee kirjosieppo, joka häätää sinitiaisen ja asettuu itse taloksi. Joka kevät sama meno, vaikka meillä on parikymmentä linnunpönttöä.

  10. Meillä myös kirjosieppo häätää tiaiset pois pöntöstä joka kevät, onneks pönttöjä riittää mutta siepolle kelpaa vain se sama. Monet itkut on itketty kun milloin millekin poikueelle on käynyt huonosti. Pääskysiäkin on yritetty pelastaa, esim. kylmiltä öiltä mutta ei se auttaminen yleensä onnistu. No, minähän itken myös kun pääskyset lähtee maailmalle..joten ei olo vuokraemäntänä helppoa ole. Raija

  11. Ihanat kuvat ja että on upea asustella noin kauniissa paikassa! Niin surku että lintu perhe menehtyi, mutta te teitte parhaanne <3

  12. Ihanalta näyttää teidän pihassa. Mortti saa kyllä aina minulle hymyn huulille, hän on koira joka kulkee omia polkujaan tai siis ei kulje polkuja kun kukkapenkkejä. Voi rakkaus <3
    Voi miten surullista kuulla pienten linnunpoikasten kohtalosta.

  13. Voi miten mahdottoman hieno puutarha/piha. Upea! Ja Mortti, niin tulee valtava ikävä omaa kultaistamme. Joka vajaa 13 v. jätti meidät. Siitä on jo puolisen vuotta, mutta ikävä kaihertaa. Kukaan ei tule vastaan. Mortin kuvat ilahduttaa. Mukavaa kesää teille!

  14. Jep, julmaa on. Nuo olivat vielä aika pieniä. Hienoa, että pelastuivat!

  15. Jossain neuvottiin tekemään sinitiaisille niin pienisuuaukkoinen pönttö, että kirjosieppo ei mahdu sinne. Kirjosieppo on vähän isompi.

  16. Jep, siepot ovat aikamoisia pesänvaltaajia ja vahtivat omaansa. Minuakin lintujen muuttoaurat itkettävät. Mietin aina, moniko palaa takaisin.

  17. Kiitos, Marita. Meidänkin kultainennoutaja Mikki jätti meidät yllättäen joulukuussa. Se oli kova isku. Mortti on lohduttanut ja tuonut ilon takaisin elämään. Aurinkoista kesää!

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: