On tämä syvältä!

On tämä syvältä!

Moi!

Tämä juttu ei liity nyt puutarhanhoitoon. Jos haluat lukea iloisia juttuja puutarhasta, tämä postaus ei ole sinulle. Tämä on meikäläisen avautuminen, sillä olen todella turhautunut.

Pitkän linjan lukijat tietävätkin pitkän tautihistoriani. Niille, jotka eivät minua vielä hyvin tunne voin vähän valaista asiaa… Minulla on ollut 32 vuotta selkärankareuma. Kun se todettiin, en tosiaan tiennyt, mitä kaikkea sontaa se tuo elämääni mukanaan. Onneksi en tiennyt!

Minulla on HLAB27-kudostyyppi ja em. syystä olen taipuvainen keräilemään erinäisiä sairauksia. Selkärankareuman lisäksi minulla on pernisiöösi anemia ja siihen liittyen keskivaikea vatsakatarri, on myös punajäkälä, pyoderma gangrenosum, psoriasis, alopecia, krooninen iriitti ja nyt kuulemma krooninen nuha.

Menin tänään pelokkaana, mutta erittäin toiveikkaana keskussairaalan kurkku- ja nenätautien poliklinikalle. Maaliskuussa nuorempi, oikein pätevä lääkäri oli todennut tähystyksessä minulla olevan nenäkuorikoitten liikakasvua. Em. syystä minun on todella vaikea olla maskissa, en haista kunnolla mitään ja usein herään yöllä siihen, että en saa henkeä.

Olen pari kuukautta käyttänyt nenäsuihketta. joka on auttanut hieman, mutta nenä on edelleen punainen, turvoksissa ja en saa kunnolla ilmaa. Tänään kaiken piti muuttua ja tuon em. lääkärin polttaa nenäkuorikoita pienemmiksi. Tadaa! Minulle kertomatta vastassa olikin ihan toinen lääkäri, joka vähän vilkaisi nenääni ja totesi, että mitään ei tehdä. On nähnyt pahempaakin. So what?! Jos jollain on huonommin, miten se meikäläistä auttaa? Tietty ei ollut kyse lääkärin omasta nenästä, joten ei sillä niin väliä.

Sanoin ko. lääkärille myös tuosta maskiongelmasta ja että en ole ollut töissä, kun en voi olla maskissa tuntitolkulla ja vielä puhua työkseni koko päivän. Käski olla ilman. No, kiitti paljon. Olen opettaja satojen lasten ja kymmenien aikuisten yhteisössä. Kuulun riskiryhmään. Ei, kun ilman maskia sinne heilumaan? Eikä se ole niin yksinkertaista. Hyvin äkkiä tulee huoltajilta ja oppilailta kommenttia maskittomalle opettajalle. Koin tuon kaiken jo syksyllä ja jäin sairaslomalle. Olin maskitta ja peloissani kuukausitolkulla, kunnes uuvuin.

Suoraan sanottuna alkaa moti mennä. Aina tulee uutta tautia ja vastoinkäymistä. Kokoan itseni kerta toisensa jälkeen ja taas lyötyä lyödään. En jaksa! En yksinkertaisesti jaksa. Tuntuu myös, että ei ole ihmisarvoa, kun et jaksa olla tehokkaana ja pirteänä tuolla työelämässä. Ei ole lupaa, eikä oikeutta uupua. Mutta minäpä olen uupunut tuohon kaikkeen. Ihan loppu.

Joku sanoo, että mitäs valitat. Jollain on paljon huonommin. Niin on. Se ei kuitenkaan lohduta minua pätkän vertaa. En saa iloa siitä, että jollain on huonommin.

Onneksi on ihana perhe ja puutarha sekä kauppa. Ne ovat henkireikäni. Haluan heilua lapion varressa, vaikka reuma ei siitä tykkäisi. Lapioin samalla kaiken sonnan päästäni ja luon tilalle jotain kaunista. Kuuntelen linnunlaulua hyvässä Mortin seurassa.

En ole oikeanlainen, kun en ole yhteiskunnalle tuottava. En kuitenkaan itse valinnut näitä sairauksiani. Antaisin ne lennossa kenelle tahansa halukkaalle ja ryhtyisin jälleen tuottavaksi. Kohtaloni tuntien ei tautilistani ole edes vielä lopussa, vaan nurkan takana on jonossa jo uusi.

Kaikki tämä on saanut aikaan sen, että minulla on todettu vakava masennus. En tuolloin uskonut lääkäriä, sillä minähän olen yleensä ihan iloinen. Vai olenko? Ilon alla on syvä suru. On päiviä, etten halua nousta sängystä. On kuitenkin päiviä, jolloin nousen ilolla sängystä. On päiviä, jolloin vain itken ja säälin itseäni. Tänään on se päivä. Oli annettu toivoa paremmasta ja taas tuli lekalla päähän.

Itken tässä aikani ja lähden sitten puutarhaan. Kiitos ja anteeksi. Ensi postauksessa lupaan olla taas iloinen ja kertoa puutarhasta. Nyt ei pysty.

22 thoughts on “On tämä syvältä!

  1. Hei. Etköhän ole aikasi ollut tuottava! Sitä älä sure. Sitä paitsi sinun puutarha ilahduttaa niin monia lukijoita. Sille lääkärille sais antaa kunnolla kolipunttia!

    1. Kiitos. Kyllä minulla on tunne, että ihmisarvo monesti mitataan tuottavuudella.

  2. Voi harmituksen harmitus (näin siististi sanottuna). Itke, kun itkettää. Naurun aika on myöhemmin. Minulla on myös liuta erilaisia suoer ikäviä diagnooseja. Siis tiedän todellakin tunteesi! Muista nämä: Elämän suola ei ole purkissa, vaan puutarhassa, luonnossa, käsitöissä ja mielekkäissä tekemisissä. Rakkaus on perheessä ja ystävissä. Valo on elämänviisauksissa, auringossa ja kynttilän liekeissä. Voimia ja etähalauksia!

    1. Olen itkenyt niin paljon, että ihan jo kyllästyttää tämä itkeminen. Vaan minkäs teet, kun itkettää? Kiitos, Tarja. Kauniisti kirjoitettu.

  3. Voi Satu ♥ juuri nyt haluaisin halata sinua surussasi. Tuntuu itsestäkin ikävältä miten tökerösti tuo lääkäri sinua kohteli eikä ollut yhtään niin empaattinen kuin toinen aiemmin tapaamasi lääkäri. Vaikea ymmärtää miksei hän voinut hoitaa ehdotettua toimenpidettä, joka olisi auttanut nenäsi tukkoisuuteen.

    Olen joskus kirjoittanut pieneen sinikantiseen vihkooni muistiin seuraavan lauseen.
    ”Ei työstä mitatuilla arvoilla tai luvuilla ole kuitenkaan koskaan mitään tekemistä ihmisarvon kanssa. Ihmisarvo on siinä, että me kaikki olemme.” Em. on lainattu Tiina Kokkosen Tolkoma blogista eli hänellä on yhden naisen käännöstoimisto.

    Sinun puutarhasi on todella upea ja toivon hartaasti, että juuri tällaisena murheen ja surun hetkellä saisit voimaa sieltä jaksaa eteenpäin. Kasvun voima ja omien kätten työn on paras palkinto – lekurit hiiteen, sanon minä. Toivottavasti minä joskus matkaan katsomaan puutarhaasi ja silloin halaan ihan oikeasti sinua, ihana Satu ♥

    1. Kiitos, Marjo. Juuri nyt on niin lyöty olo, etten edes puutarhaan jaksa mennä. Mutta illalla on mentävä kastelemaan.

  4. Ei ole totta! Eikö todellakaan tehdä mitään?
    Minä en tiennyt kudostyypistäsi, pitää oikein googlata se.
    Minulla ei ole tuollaisia ongelmia kehoni kanssa, mutta kylläkin jonkinlaisia. Sen olen tämän haavataistelun myötä todennut, että jos sinussa on jotain erikoista, sellaista mitä ei ymmärretä, niin kärsimään joudut. Hyvällä tuurilla kohtaat osaavan lääkärin tai hoitajan, mutta auta armias niitä, joille ei käy edes sellainen tuuri.
    ?

    1. Ei tehdä ainakaan tuon poliklinikan toimesta. Tätä on suomalainen, laadukas, julkinen terveydenhoito ilmeisesti parhaimmillaan. No, olen minä hyvääkin hoitoa saanut, mutta luvattoman paljon tämänkin tapaista.

  5. Lisään edelliseen. Oletko kokeillut kuparimaskia? Sillä on helpompi hengittää. Auttaisiko sinua??

  6. Harmillista on tuo saamasi kohtelu. Ehkä syytä käydä vielä kolmannen lääkärin puheilla, jotta saat tarvitsemasi avun. Voimia sinulle ja ilon pilkahduksia arkeen! Kiitos elämän makuisista postauksista, joiden fiilikseen on helppoa samaistua.

    1. Yritän löytää sen alkuperäisen lääkärini tuolta yksityispuolelta.

      Kiitos sinulle. Tätä se meikäläisen elämä on. Ei ole ruusuilla tanssimista, vaikka Kukkaiselämää onkin.

  7. Voi itku, Satu! Ja itkujen itku, pitkä kommentti hävisi, kun sivu latautui uudelleen.
    Kaikkein tärkein olI: tsemppiä! Olet tärkeä ja rakas monelle. Toivottavasti lähimmät kantavat tämänkin yli, ja tulevaisuudessa olisi parempia uutisia ja lääkäreitä.

    1. Voi ei. Minulle käy usein noin, vallankin kännykällä kommentoidessa.

      Kiitos, ihana. Toivossa on hyvä elää, mutta pessimisti ei pety.

  8. Täysin ymmärrettävää, että olo on lyöty ja masentunut. Minusta välillä tuntuu, että nuo lääkärit eivät oikeasti aina kuuntele potilasta vaan tekevät mielivaltaisesti päätöksiä, jotka kuitenkin koskevat sitä potilasta.
    Voimia Satu ja jos voisin niin tulisin kyllä nyt antamaan sinulle pehmoisen nallehalauksen <3

    1. On minulla ollut hyviä lääkäreitä, mutta tämä eilinen oli kyllä ihan sieltä jostain muualta. Oli erittäin ylimielinen. Kiitos, Outi. Mukavaa viikkoa.

  9. Voi ei 🙁 Harmi, ettet saanut lääkäriltä apua, vaan huonoa kohtelua.
    Toivon sinulla voimia ja paljon hyviä päiviä.

    1. Kiitos. No, eipä ollut ensimmäinen kerta laatuaan. Pitäisi jo tottua pettymyksiin.

  10. Voi mikä harmi! Tuollaisia kuulee aivan liian usein. Ja välillä elämän alkupäästäkin, meillä minä vein puolivuotiaan pikkumiehemme puolen vuoden taistelun jälkeen yksityiselle, kun julkisella puolella olivat sitä mieltä että ummetus ei voi haitata pienen elämää. Kummasti parissa viikossa helpotti sen käynnin jälkeen ja enpä ole ihan helpolla julkiselle sitten enää astunutkaan.
    Voimia sinulle! Ja kannattaa etsia se aiempi lääkäri ?❤

    1. Kiitos, Marjukka. Pitää etsiä, jahka toivun tästä.

      Onneksi apu löytyi pienokaiselle. ?

  11. Väärin olet tullut kohdelluksi ja kovin kurjaa, että elämääsi varjostavat niin monet ikävät sairaudet. Miksihän joillekin annetaan kohtuuttoman paljon ikäviä asioita ja vaikeuksia tässä elämässä, tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.

    Viisaita kirjoitat, kanssasi täysin samaa mieltä nykysuomen ihmisen arvostuksesta rahallisen tuottavuuden mukaan.

    Sä kyllä vaikutat olevan niin sitkeä sissi, että oksat pois. Kauniin, lähes epätodellisen lumoavan puutarhan olet luonut, ja meitä lukijoita ilahdutat tällä blogillasi ja vielä kauppaakin pidät. Olet aikaansaava. Kiitos rohkeudesta ja avoimuudesta.

    Paljon Voimia ja lisääntyviä Auringon pilkahduksia päiviisi toivotan.

    1. Kiitos, Maria. Kylläpä kirjoitat kauniisti. Vielä täältä noustaan, tällä kertaa ehkä hitaammin. Hyvää loppuviikkoa.

Vastaa käyttäjälle SatuPeruuta vastaus

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: