Hei!
Sairaana makoillessani on ollut aikaa pohdiskella monenmoisia asioita. 35-vuotisen potilasurani aikana olen nähnyt ja kokenut paljon. Olen kohdannut valtavasti hoitajia ja lääkäreitä. On tehty jos jonkinmoisia tutkimuksia. Olen elänyt pelossa ja epävarmuudessa odotellessani koepalojen tuloksia milloin mistäkin kehonosasta. Vuosi vuodelta sairaudet ovat lisääntyneet. Olen käyttänyt jos jonkinlaisia lääkkeitä hyvällä ja huonolla menestyksellä.
Arvostan, että olen saanut hyvää hoitoa. Taannoinen kymmenen päivän sairaalajakso näytti, miten upeaa työtä hoitajat ja lääkärit tekevät. Kiveäkään ei kohdallani jätetty kääntämättä. Olen kiitollinen.
Sen havainnon olen tehnyt lääkärikunnasta, että heillä on loistava yhteishenki. He puolustavat toisiaan. Onhan se hieno piirre. Potilaana minun ollut sitä joskus vähän hankala hyväksyä. Vuosien varrella on tullut tilanteita, jotka eivät ole menneet ihan asiallisesti.
Joku lääkäri on kieltäytynyt neuvottelemasta lääkityksestäni Meilahden kanssa, koska minulle ei paikallisen poliklinikan hoito ”kelpaa”. Onpa oikein suutahtanut siitä. Mietinkin mielessäni, ovatkohan nämä lääkärit hyvätkin kalakaverit keskenään… Tähän kuitenkin totean näin: Lääkärin yhteistyövelvollisuus:
Suomessa hoitavien lääkärien kuuluu tehdä yhteistyötä toisten erikoisalojen lääkärien kanssa, jos potilaan hoito sitä edellyttää. Tämä perustuu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (559/1994), jossa todetaan, että lääkärin on toimittava potilaan parhaaksi ja tarvittaessa tehtävä moniammatillista yhteistyötä.
Lääkäri on myös kieltäytynyt jatkossa hoitamasta minua, jos sairastun vielä samasta toisen lääkärin määräämästä lääkkeestä. Lause ”en hoida jos sairastut”.
Tämä on ammatillisesti ongelmallinen lausunto. Lääkärillä on velvollisuus antaa tarpeellinen hoito potilaalle, joka on hänen vastaanotollaan ja tarvitsee apua — riippumatta siitä, mistä sairaus on peräisin. Hän voi toki kieltäytyä jatkohoidosta, jos hoitosuhde on päättynyt asianmukaisesti tai jos luottamus on täysin menetetty, mutta ei voi ennakkoon ”kieltäytyä hoitamasta” mahdollisesti tulevaa sairautta.
Tietenkään en tahallani vahingoita itseäni jollain lääkityksellä. Minun on potilaana hankala tietää, mikä lääke on minulle hyväksi ja mikä kenties ei. Milloin hyödyt voittavat haitat ja päinvastoin?
On käynyt myös niin, että olen valittanut yhdestä lääkäristä ja tämän kaverilääkäri kostaa minulle lähettäen minut kotiin hoitamatta ja kohdellen minua todella jäisesti.
Lääkärit pitävät selvästikin yhtä. Hienoa heille. Toisin oli opettajien maailmassa, jossa tein varsinaisen työurani. Esimieheni julisti oikein lehtien palstalla, kuinka hän on aina oppilaan puolella. Kyllä. Allekirjoitan tuon täysin. En saanut esimiehen tukea silloin, kun olisin sitä tarvinnut. Opettajainhuoneissa on myös kuppikuntia eri aineiden välillä. Toiset aineryhmät nostavat itsensä korkeammalle. En nyt lähde mainitsemaan, mitkä.
Lääkärit ja opettajat ovat vain ihmisiä. Ihmisyyteen kuuluu monenmoisia puolia. Potilaana minua ajoittain vähän pelottaa tuo ihmisyys. Koen olevani niin monessa asiassa lääkärien armoilla.
On tässä sairastelun välissä ollut parempiakin päiviä. Osallistun Kukkaiselämää-kaupan kera Loistava Lappeenranta -kampanjaan 14.-23.11.2025. Tapahtuma haastaa asukkaat, yhteisöt ja yritykset mukaan tuomaan valoa ja väriä marraskuun pimeyteen. Ilmoittautuessani sain heti inspiraation, kuinka somistaa kaupan näyteikkuna. Onneksi tartuin tuumasta toimeen heti, vaikkakin reilusti etuajassa. Nyt en pystyisi, enkä jaksaisi näyteikkunaa laittaa. Meikäläisen terveydellä on tartuttava hetkeen. Näin tein. Ei kai siitä haittaa ole, että kaunis ikkuna on katseltavissa vähän pidempää? Teemana on Satumaista Kukkaiselämää. Loihdimme mieheni kanssa huurteisen satupuutarhan. Yksin en siis ikkunaa todellakaan laittanut.
Lottovoittoni tässä elämässä on ollut hyvä aviomies. Hän on jaksanut tukea minua kaikissa sairauksieni käänteissä. Hänelle olen saanut jupista elämän epäreiluutta. Toki jupisen sitä täälläkin! Mies on tuurannut minua kaupassamme viikkotolkulla, kun olen maannut tuskissa kotona sängyn pohjalla. Käykää ilahduttamassa miekkosta kaupalla, jos satutte kulmille.
Ikkunan tyttö on keiju, jolla on siivet. Tekemäni ankka ja pupu pääsivät ikkunan puutarhajuhliin myös.
Kukkaiselämää-kaupan somekanavilla Facessa ja Instassa on meneillään arvonta. Käy ihmeessä osallistumassa! Palkintona on kuvan palapeli.
Hyvää viikonloppua!
Upean Satumaista Kukkaiselämää – näyteikkunan loitte yhdessä miehesi kanssa. Sinulla on todella upea aviomies. Yhdessä olette hyvä aisapari.
Olet sairautesi aikana saanut todellakin tutustua monenlaisiin lääkärikunnan edustajiin. Sinä jos kuka olet sen alan ”asiantuntija”.
Terveyttä ennen kaikkea toivon sinulle tai ainakin terveitä päiviä (edes joskus).
Sydämellisesti Sirpa
Kiitos, Sirpa. On tosiaan ollut lääkäreitä meikäläisen elämässä. On paljon ihania ja hyviä. On myös sellaisia, jotka eivät osaa kohdata potilasta, vaikka muutoin homma hoituisikin. No, ihmisiä kaikki ollaan, mutta lääkärillä on potilaaseen nähden paljon valtaa ja vastuuta. Niitä pitää käyttää harkiten.
Hyvää viikonloppua.
Itsellä ei onneksi mitään vakavia sairauksia ole. Kuitenkin sitä on tullut kohdattua melko monenlaisia lääkäreitä. On todella hyviä asiantuntevia, kovasti leipääntyneitä ja ammattitaidottomia ja jopa todella töykeitä. Yksi sellainen todella ikimuistoinen tilanne oli joskus, kun ikää oli vielä alle 50 vuotta. Selitin lääkärille hyvin tarkasti millaisissa tilanteissa jalan kipu ilmenee, ja mitenkä olen saanut ongelmaa helpotettua. Ajatuksena tietysti, että lääkäri saisi mahdollisimman hyvät lähtötiedot arvioida mistä ongelma mahdollisesti johtuu ja mitä kannattaisi tehdä ongelman poistamiseksi. Kun olin saanut kerrottua havaintoni lääkärille, joka oli minua hieman, mutta ei paljon nuorempi. Hän totesi minulle. Kuule kun se nyt vaan on semmonen juttu, ettei kroppa enää tuossa iässä ole niin kuin nuorena. Ja diagnoosi oli, että ota särkylääkettä jos särkee. Kyllä voi sanoa, että kyllä oli turhautunut olo. Onneksi sitten joskus myöhemmin sain fysioterapeutilta todella hyödyllisiä ohjeita ongelman helpottamiseen.
Toinen mielenkiintoinen tilanne oli kirurgin juttelutuokio ennen polven leikkausta. Kirurgi totesi, että kai minä tiedän, ettei tällaisista leikkauksista yleensä ole juurikaan hyötyä. Kuitenkin kun tiedostin aika hyvin tilanteeni, niin purin vaan hammasta ja olin hiljaa. Ajattelin kyllä tuolloin, että jos leikkauksesta ei ole hyötyä, niin tuon kirurgin kannattaisi vaihtaa alaa. Mutta en viitsinyt tuota sanoa miehelle, joka oli kohta menossa puukon kanssa polveni sisään. Kun saivat kameran polven sisään, niin kirurgi totesi, että Ohhoh. Löydös vastaa potilaan oireita, ja voidaan olettaa, että potilas tulee hyötymään tästä leikkauksesta. En viitsinyt tässäkään vaiheessa sanoa mitään.
Itsekin ehdin muutaman kuukauden toimia ammattikoulussa opettajan sijaisena. Kyllä täytyy sanoa, että on sekin jotenkin erikoinen työyhteisö. Tosin ompa niitä erikoisia työyhteisöjä muillakin aloilla.
Lääkärien tapauksessa mahdollisilla virheillä ja ihan oikeinkin tehdyillä toimenpiteillä voi olla sellaiset seuraukset, että lääkäri saa rajuja syytöksiä joko aiheesta tai aiheetta. Se tuo varmasti tietynlaista lojaaliutta kollegoita kohtaan. Eli puolustaudutaan yhdessä rintamassa vihollisia (=potilaat ja omaiset) vastaan.
Niin, lääkärin työssä on iso vastuu. Homma ei sovi ylimielisille.