Tulipa taas huhkittua! Kaivoin ylös hanhikin, angervon ja kaksi marjapensasta ja kiikutin ne uusille paikoilleen.
Angervo ja hanhikki pääsivät tontin laidalle. Vielä pitäisi kaivaa toinenkin angervo ylös ja siirtää se ensimmäisen kaveriksi. Ikävänä puolena tässä on se, ettei akillesjänteeni oikein pidä pensaiden kaivamisesta. Muutama pensas olisi kuitenkin vielä siirrettävänä. Sen jälkeen siirryn suosiolla kevyempiin hommiin.
Myös pari herukkapensasta koki muuton. Toinen niistä on melko surkea tapaus, mutta katsotaan, virkistyykö se uudella kasvupaikallaan. Siirsin pensaat etupihalle, jonne aion tehdä pienen marjatarhan.
Marjaosastolle tuovat kauneutta tietenkin hortensiat.
Äitini haketti leikattuja oksia tuntitolkulla. Hakkeella maisemoidaan leikattujen puiden ja pensaiden ympäristöä. Vähän nuo jäljelle jääneet kannot potuttavat, mutta vielä ei ole sopivaa työkalua niiden sahaamiseen. Sähkösaha onkin hankintalistalla.
Kerään kiviä tulevaa perennapenkkiä varten. Nurmen päälle ladon ensin pahvia, sitten runsaasti haketta ja multaa. Reunoille asettelen kiviä. Tarkoituksena on tehdä näyttävä kohopenkki, jossa kasveille riittää hyvää kasvualustaa ja kosteuskin säilyy paremmin.
Kivien väleihin istutan maanpeitekasveja, muun muassa yhtä suosikeistani eli ajuruohoa.
Mortilla on vielä vähän tylsää, kun pihassa ei ole aitaa eikä se pääse kulkemaan vapaasti. Aita on kuitenkin tulossa – ennen kaikkea Mortin iloksi.
Mies maalasi ulko-oven toiveideni mukaan vihreäksi. Ovesta puuttuu vielä ikkunaristikko, joka oli kuvan ottamisen aikaan kuivumassa.
Tänään hommat jatkuvat. Toivotaan, että vartaloni kestää mukana…