On vierähtänyt jokunenkin tovi oksasaksien parissa. Ihan priimaa jälkeä ei vielä synny, sillä kun olen leikannut pois kuolleet oksat sekä kasvien keskeltä kasvaneet vaahteran, kriikunan ja juhannusruusun taimet, ei paljoa ole jäänyt jäljelle. Toivotaan, että kasvit kasvattavat ensi keväänä uusia versoja ja lähtevät jälleen kukoistukseen.
Pystyyn jääneiden kantojen poistamiseen tarvittaisiin sähkösaha. Meikäläisen vartalolla niitä ei käsisahalla sahailla.
Tuossa kasvoi juhannusruusu, josta ei lopulta jäänyt mitään säästettävää. Kotiloita sen seasta löytyi ainakin sata.
Kaikki nuo kannot jäivät jäljelle, kun poistin kuolleet oksat ja niiden keskelle kasvaneet vaahterat.
Omenapuun yksi oksa osuu vielä talon seinään. Sen leikkaamiseen tarvitaan tikkaat.
Vinoon kasvanut kriikuna, josta jäi vain raato jäljelle, kun leikkasin kuolleet oksat pois. Vieressä oleva karviainen odottaa vielä käsittelyä.
Leikattu valkoherukka.
Kaiken tontilla riehumisen jälkeen pakottaa vähän jokaista lihasta. Tänään homma kuitenkin jatkuu. Leikattavaa ja siirrettävää riittää edelleen. Aion myös nostaa perennoja maasta ja kitkeä niiden juurakot puhtaiksi. Sen jälkeen alkavat haketus ja uuden kukkapenkin rakentaminen.
Tänään pitäisi saapua Saksasta tilaamani kaariportti. Viikonloppuna kokoamme sen paikoilleen.
Asiasta kolmanteen. Minulla meni taas hermo Ekhvaan ja heidän OmaEkhva-palveluunsa. Tuntuu, että aina kun yritän tiedustella jotakin, lähetän viestini väärään paikkaan! Yksi luukku on tarkoitettu vain kiireellisille asioille, toinen ainoastaan terveysaseman asiakkaille ja kolmas erikoispoliklinikoiden potilaille.
Hitto vie, minä haluaisin vain tietää verikokeideni tulokset!
Niitä ei kuitenkaan voida kertoa. Siinä ajassa, joka käytetään kehottamaan minua lähettämään viesti jälleen seuraavalle luukulle, olisi vastaukset jo ehditty kertoa.
Muutoinkin minusta tuntuu siltä kuin tuloksia pimitettäisiin. Saattaa toki olla, että olen vainoharhainen. Verikokeiden lähete oli kuitenkin kirjoitettu sellaiseen sävyyn, että totisesti kiinnostaa, mitä kokeissa selviää. Sekin ihmetyttää, että jouduin lukemaan koko karun tekstin Omakannasta. Vastaanotolla siitä ei mainittu minulle sanaakaan.
Aika kylmää kyytiä, sanoisin. Olen kiitollinen siitä, että minua tutkitaan ja hoidetaan, mutta tämä jatkuva luukulta toiselle pompottelu alkaa tuntua jo simputukselta. En tykkää!
Nonni. Siinä tulivat viimeisetkin höyryt päästellyiksi.
Huomenna on vielä TT-kuvaus, jonka lähetteessä oli aivan yhtä karua tekstiä. Kivaa odottelua vaan taas kerran meikäläiselle!